Mää en taas ymmärrä mite täsä ny näi kävi ko mut ylipuhutti ja kiarotti sorme ympäril iha tost va. Kyl mää ni helppo ole, ni helpost viätävis. No emmää ny mittä Erinin "Vanha nainen hunningolla" tapasest puhu, va jotenki iha vahinkos lupaisi olla mukan järjestämäs meiti Iso Firma Suame haarakonttoreide kaks päiväsi kevätseminaarei ens kevä.

No kottia päi ko verä, ni tiätenki asteli tonne oma kylä kapakki, mist mökkimajotust myäs järjestetä. Mää ajatteli niiko vuakrata koko kylä. (Piänt pohojalaast suuruuren hulluut ) Nimittäs se o semmottas, et jos mää ala jotta järjestämä ni niist tartte tulla parhaimma, kauneimma, suurimma kekkerit ikän ja ny olis niiko tehtävä Suame parhaimma, kauneimma, suurimma ikän. (Harjotella tuleva World Summittia varte sit..)

Mää hunterasi, et turha pyytä sponsoriks mitä kyläkauppiast (jollei see satu ole Keskise poik), aloteta nii suuril panoksil ja tährätä ni korkial ja ni röyhkiäst, et varma tippu seminaarikasseihi jota muutaki ko lämpimi sanoi. Uho o kova, mut katota sitä sit syssymmäl.

Keväseminaareis o tapan järjestä jotta maakunnal ominaist ohjelma ja ruakka. Siinä missä pohojanmaalla vois lyärä kaksneuvoose pöytähä ja laulaa pari körttivirstä, ni tää varsinais-suami on kyl haastava. Pelataaks matopeli ilta saakka vai mitä?

Ruaka, täsä täyty oike huntera. Mitä saaristos ja Turu ympäril syärä? No kala. Kala, kala ja kala. Silakka ja silli, mones eri muaros. Kevät o kutuaika- silaka mäti. Entäs jos o kala-allertikko tai ei tykkä kalast? No laiteta laukkamakkara tai perunamakkara, joho jauheta peruna ja liha lisäks syränt, munuaist ja keuhko. Semmone suamalaine versio Haggiksest. No o meil toi juaksutijuusto, joka o vanhi suamalaine juustomuato, mut seki valmistetta kutumairost. Meil tääl päi oli paljo kuttuloita. Sit vois tiätenki heittä pöytä lampapaisti tai jonku fasaanipaisti tai sorsapaisti. Sit tiätenki saaristolaisleippä, mitä kauemmas saaristo mennä ni sit olis verileippä eli svarte brödi. Veripalttu ei sentäs, ko se o syksy ja teurastukse ruaka. Kasvissyäjil meil olis toi sallatti, minkä muumaalase tunteva rosollin. Tillilihaki o täält lähtösi ko yrtei ja muit kasvatelti tääl aateliskartanois ja pappilois. Luaja kiitos, et jos ei mittä muut ruakka löyry, ni Ruatti vallan aikan meil laajeni tua magialeivonnais kulttuuri. Häpiä o jollei pöyräs seittemää sortti maggia löyry. Kaaku ja piparkaaku o iha ehrottomi, köyhemmis talois tarjoilti va pullalenka ja kyl se semmone juttu o, et suamalaise ova pullakansa. Joka juhlas tartte olla se pakkopulla ja joka kerta se syärä ja mikäs sen parempa ko tuare pulla. Kauppakaupunkie vuaks tääl jo varhai lisätti pulla kaardemumma ja rusinoi. Syksyl saatasis väskynäkräämi. Luumukiisseliks sitä tiätämättömämmät sanova. Ja pastantpuuro eli perunapuuro.

No täsä ny o kuitenki torettava, et Luaja kiitos ei olla täsä kohras siäl pohojanmaal, kos it meil olis klimppisoppa ja verirössy tai kaljavelli.

No jaa kai niis suurimmis, kauneimmis ja isoimmis jotta syärä ja eiköhä ne siit järjesty, ko pikkase va tönäse niit vauhti. Maalima o ihana ko sitä kattoo optimisti silmi .