Kiitos kysymäst oli mukava viikonloppu. Munt piti mennä Pohjanmaal, mut see meni pommi, ko siäl pääs oli ystävän perhe kipiänä. Jote mul oli oikke kolm päivä vapaan ja semmää huinisi iha rauhas va. Sunnuntai mee päätetti Äijö ja Pynteri ja tiätenki Sir Eino kans lähte Helsinkkise Perhe Mere lua.

Siin sit vaihrelti kuulumisi ja syätti Rva Mere tekemä siänilasagne hyväl ruakahalul. Ko oltti syätty, ni mun vatta heitti hurleikkaa, minkä se tuppa tekemä, jos mää ole juanu va kahve tai syäny jotta rasvast. Tää meiti suku o sellast vattaherkkä sukku, maha o ruikulil millo mistäki assiast. Syyks voi riittä iha piänen piän onne ripaus tai murhe gryn, ni jo vatta ulvahta. Nyy kävi kuitenni ni, et vessapaperi ol kovi kortil ja sitä ol melkke yks ja pual arkki per nuppi. Eli nyy ei auttanu mun suale laula kovinka mont kert, tai mul mittä hätä, ko pideesuihku ja kassil ol nenäliinoi, ni mää tule toime. Kuitenni tän vessa ramppamise myät Pynteri ja Äijö innostus oikke munt peräsuale toiminnast. Tosi Äijö alotti vähä ylemppä ja juttel mun reflekseist, ko mää jua alkkomaholi eli meiti perjantaisest harjakaisreissust, ko intaantusi juama olut muutama litra ja aamul tuli pytty tutuks. Muu ei oikke lohruttanu siin pyty reunal, ko Äijö seiso munt taka lasi kouras ja sanos, et "Kult, kyl meil saa juara iha klasistki, ettei tartte siält hörppi.." Jaa Pynteri jatko, "Et joo se o kyl kauhja, ko Olka tule töist päivittä lokias ja alka piäremä ja ihmettelemä, et mitä mää ny ole taas syäny, ko näi kauhiast piärettä". Siin sit oli tovi keskustelu, mun kaasuvuoroist ja siit ko Äijö täytty poltta tuaksukynttilöi öisi, eikä uskalla sytytä sytkäri ain sisätilois. (No hei halo, mil se kynttilä sit voines pala..) See o ny selvä sit et meiti lähiperhees ei ny sit piäre kettä muu ko mää, ettäs tiärätte.

Olettekste koska oike miättiny tätä piäremise anatomia syvällisemmi?? Esimerkiks silt kannalt, et jos jännittä kauhiast, et vahinkos piarase, ni sit varma piarase. Tai kui kauhia o, ko nukku uure ihana sänkykaveri kans ja sit herä siihe, et piarase hirve tuuba ja maka iha hilja ja pelkä, et jos se toinenki heräs siihe ja se piaru haise iha kauhjast siäl yhtese peito al. Sit yrittä löyhyttä sitä peitto ja SIT JOS SE HERÄÄKIN SIIHE HAJU, se suhe loppu iha varmast siihe. Ja sit jos pirättä ja pirättä ja maha turpo ja tule iha oksetus olo ja iho mene kanalihal ja sit täyty juasta koko aja vessas ja pitä kraana auki, ko yrittä piarasta ja se ei tul ja tukala olo jatku ja seurustele siin sit, ko vattas o helvetti valloillas.

Mul oli kuvankaunis ystävä, iha missi ainest. Ko hänel alko vatta vaivama, ni hänel oli tapana mennä maaha makama ja heittä polve korvie viäre ja anta sualisto purista kaik ulos. Mää vähä karehri, ko en sellase taipunu, enkä taivu. O maalima kauhja, jos piaru jää panttese tai o hävöksis. See o kuulkka kivuliast.

Entäs mis vaihees parisuhre o sit ko aleta toise kuule piäremä ja ei nolostuta siit. Onk Äijö ny mul oikia, ko muu ei yhtä hävetä piärrä sen kuulle?? Entäs mitä ny, ko mää jouru pomo kans sama hotellihuanese?? Entäs jos mää vahinkos piarase? Ja jos mää sitä ajattele, ni suale toiminta alka jo ny kiihtymä. Entäs sit ko mennä kolme viiko koulutukse, ni emmää ni kaua voi pirättä, sit tule jo korvist pölläykse ulos.. On tää ny peri juuri kauhhia, pitäiskö lyärä hanska tiski va heti alkujas. Mää e voi matkusta ko Saara kans, ko see ymmärtä, et vessa täyty heti ponkata ja hätäkakka voi ain yllättä ja paperi pitä ol ain mukan. Ja arvakkas va, ko mee olla yhres ni pal reissattu, ni meiti mahat o toisisas tottunu, enkä mää ni pal sillo piäre, ko ei munt tartte jännittä.

Ville Virtane ja Eija Vilpas oliva kisailemas vuassi sit avioparina Tuttu Juttu- showssa ja Koivusalo kysy Virtaselt, et kerro joku juttu, mitä juur kettä ei tiärä Eijast. Sit Hallikaine kysy Eijalt, et mitähä se Ville ny kertos. Eija hunteeras, et Ville varma kerto, et hää o oik tarkka raha-assiois. Hee eivä saane ruusu, ko Ville oli kertonu miljoonal katsojal, et Eija o kotiolois kova piäremä.