Mää sain kihlajaaslahjaksi tömmöse Fyrrykyrööstä. Lahjoja ei ny tiätenkä halua antaa ittiään julki, ni pysykö piilossas sitte  ,eihä sitä kuitenka ketä arva..... .

Kuka tämmösestäkä ny arva mikä tää o? Hetkellisest pyäritteli sitä käsis ja alo jo kaivama vanha parmesaani haisevi jämi esil, raastamist varte, kunnes postpaketist tipahti klappune. Tää o kuulkkas haarusvälilämmyti. Meil tääl rannikol olla laitettu pöksyihi pari kunnasurkia, ko oike o ruvennu pakastama ja viima käymä, tulehruksi estämä. Pohajanmaal olla oltu eristyksellisi jo 1800-luvul. Tämmöne lämmyti o tunkettu, no jos ei pöksyihi (karhiaki se o), ni hame al lämpö antama.

Valo o kaunis ja antava, ko sinne pikku tuiku pistä. Sitä mää vaa täsä jäi vähä hunterama, et kummääki ole näi vanhaks päässy, enne ko melkke kunnialliseks naiseks pääsi, ni oliks tää niiko tarkotettu Äijöl niiko majakaks, et osa oikia paikka suunnista, vai hunterasiks lahjoja, et tämmöne vanhemma vanhapiia jäist persist pittä ensi pikkase lämmittä, enne ko tosi toimi päästä papi aamene jälkke???

Reiìtetyn pläkkilyhdyn esikuva on peräisin keskiajalta. Vähänkyrön kirkkoon hankittiin pläkkilyhty vuonna 1771. 1800-luvulla pohjalaisnaiset lämmittivät samantyyppisillä lyhdyillä viluisia sääriään hameen alla. Pläkkilyhdyn on valmistanut vähäkyröläinen Asko Gråholm, pläkkyri kolmannessa polvessa.