Mää ensteks hunterasi et mää jätä erellise postaukse laineet laantuma omi aikojas, mut ajatteli nyt kuitenki käsitellä tätä assia noi niiko henkilökohtasemmi, syvällisemmi viäl.

Mul o varma äire mairost jo imeytyny vahva selviämise tahto ja kyky kohrata vaikei tilantei siihe luattaen et mää pääse tän yli. Munst tuntu, et meiti suvus o tää taito aikast monel ihmisel ja varsinki naisil. Meiti hartioil mahtu paljo ja paljo mee olla perässämme veretty.

Nyy munst tunttu just, et mun o pistetty kärettömän (kädetön= kädentaidoton) rakentaman tota Jumala määräämä kaarisilta ja mult o puht pois. Mää ole iha jyrä al jääny. Mää maka rähmälläs, ko lattiarasu, joho ohimenne kaik pyyhkäse jalkas. Ja useimmite siihe pyyhkäsee Äijö.

Mää ku teen henkisest hyvi kuarmittava tyät, ole ain tarvinnu semmose rauha ja hiljasuure koton, jonka vastapainoks ole seuraelämäs taas hyvinki vilkas. Mun peruspilari tyä ja koti ja tärkeä ihmissuhte täyty olla balanssis, et mää voin hyvin ja kykene jakama ittestäni muil. Tää aika o erittä stressava kaikil niil osa-alueil mikä mul o tärkiä. Ja siihe ko laiteta epäsäännölline elämä, ruaka ja liikunta ja unettomuus, ni soppa o valmis.

Kun mul o huano olla, mää yleensä kirjota sen olotila auki ja analysoin sen tunte. Mää käytä huumorii selviytymiskeinona, mää ymmärrä erittäi hyvi "koomikon kyyneleet". Rose sano, et mää ole yltiöpositiivine ja seki o tosi rasittava. Mitä sää ny sano ihmisel, joka vasta sul, ko sää sano, et maalima loppu tule huamen, et, olipa hyvä ettei tullu tänä, ko mul o pikkase tää homma täsä kese (kesken).. Mul meni oikia käsi poik, no kauhia hyvä, et sää ole vasekätine.. Mul o myäski kauhia taipumus usko ihmise, vaik see olis läpipaska ja monel tapa sen toristanu.

Eli jos mää sano, et mää tapa itteni, ni emmää tapa. Jos mää sano, et mää halua kualla, sil hetkel mää ole varma ni väsyny, et haluaisinki kualla, mut emmää kuale. Nimittäs mun miälest kualemaki o ni arvokas assia, ettei siihe nyt iha hätiköiryst kannata lähte. Kyl siihe seikkailu sit ehti osallistuma ko sen aika o. Joskus o ylämäke, sit vastaavast alamäke. Niiko Moninaine sano, elämää tää vaa o ja jos kaikki olis aina tosi hianost ja upeest, ni sit ei olis koska hianoo ja upeet.