Mul on montaki ärsyttävää tapaa, mut yks o semmone mist moni vois loukkaantu. Nimittäs semmone et ko mää mene johonki kylä tai käymään, varsinki lapsperhese tai kiirese ihmise lua, ni mää tartu rätti ja siivo ja puuna ainaki astiapöyrän tyhjäks ja keittiöpöyrän siistiks. Keittiö o korin syrän ja see tartte olla kutakuinki siisti. See o simmottas et keittiös kuitenki oleskella paljo, syärä ja tavata perhet ja semmost. Ei siäl voi olla ko kaatopaikal, vaik yleensä lapsperheis o. Ja iha ymmärrettävist syist.

Älkkä ny käsittäkö vääri, emmää nuuski kenenkä asunto tai kämppä. Mut mää sano, et joskus o huamattavast arvokkaampa äireel anta pikkuse ylimääräst käsivart, ko esmes kymmene euro raha.

No tänäpä mää sit tuli sovitust Pynteri lua viättämä viikonloppu Sir Einon kans, et Pynteri pääsee humputtama. Mitä, mitä!!! Naine oli siivonu koko kämpä ja tiskannu, enkä pyykkikä löytäny. Mitä mää ny teen?? Oon huano istuma paikallain käre ristis, esmes sillo ko Eino o päikkäreil.

Kyl mää huakasi, ko löytys purkilline likapyykki, Pynteri oli va siirtäny niit. Et eres nee saa pestä. Lisäks mää lopeti just Dan Brownin Kadonnut Symboli kirjan, tykkäsin kovasti. Ja hain kirjastosta Lorna Byrnen Enkeleitä Hiuksissani. See o hyvi lupaava kirja. Kertoo naisest joka näkee kuulemma enkeleitä. Emmää tiärä näkeekö se oikeesti niitä, käy ny kuitenki maalima laajusest luennoimast niist. Oli totta tai tarua, nii kirja o hyvin lohruttava niil, jokka ova jonki läheise menettäny. Mun miälest ajatus siit et kuallu laps seuraa äitiitäs nii kaua kunnes äiti o valmis luavuttavama lapse etepäin kuulostaa kauniilt. Laps on äire viärel, lohruttaa ja suajelee äitii, antaa sitä rakkaut takasi mitä äite o lapseen antanu raskaure ja elo aikan. Miälenkiintone kirja, uskoko ken halu. Mää usko ainaki, et muu varjella taivaast päi ja mun rakkai.