Mää jo hunterasi, et onk see mun tyysti unohtanu. Mut emmää viittiny pahojani tehrä, nuarempana mää teinki. Oike mojova ulosteläjä keskel parisänkky toimis hyvi tai sit Mami tapeteil pissamine tai niitte raapimine. Yhre kalli vuaresohvaki mää pisti tuhanne peen päreiks, ko enerkia oli. Ei ny vanhemmite jaksa. Ja kyl mää tiärä, et Mami tule takas, ennemmi tai myähemmi. Eikä mul ny niimppal valittamist ol, Iso-Mami antta pal paremppa ruaka ko Mami ja enemmä herkkui. Ja on mul noit kaverei täsä reviiril. Yläkerra Akka, joka soitta ovikello mun pualest ko mää pyyrä, talomiäs Veikko, Pyrhöse Pappa, joka antta herkui, paitti kerra see anto semmosi silakoi, semmosi niiko raakoi, emmää semmosi syä, YÄK!!! Sit mul o pari vanhemppa lady tual toises talos, mitä täytty käyrä moikkamas. Ainoo jost mää e tykkä o toi Isä Aurinkoine, see muu uhkaile ja kiro mun perä. See kiro Yläkerra Akallekki, mut sit see sai valitukse tai jonku talohallitukselt, ni see o ollu rauhas, mut pare se o silt kiärtä. Ainaki jos sil o keppi, see voi lyärä. Se o kuulkka pare pitä varas, vai mitä!!

Nyy ko Mami tuli kotti, mää e voi olla hetkekä ilma sitä. Mää ole koko aja kimpus ja mun hellyyreosotuksil ja -tarpel ei ol raja. Mää kulje ko varjo sen peräs, vessaki ja vahta ettei see lähre mihinkä. See sanos, et see menis elävi kuvi kattoma jota pilvilinna, mikä tul taivastas alas, mut sit sen ilme meni metkaks ja taas se meni sinne vessa ja mää peräs. Ei se ny kovi kauas taira pääst.... See o ajanu muu poies sen kirjojenki päält, ensi sil o ollu niit ruattalaisi jännityskirjoi ja ny se nyyhki rakkaurelumois 1700-luvul. Mää meni sen kirja pääl, tää o muuto Tuula Rotko kirjottama ja soppi hyväks makuualustaks, Mami siit tais muutonki tykätä. Kirja oliva "Rakkautta vainon aikaan" ja "Riikka näkijä", et siit sit va. Ketä semmosest tykkä.

Ja täst mää e lähre!!