Mää hairahtusin sit taas nauttima tota alkkoholi liika ja kyllä siitä sitten seuraamuksia taas tuli. On se kumma ettei ihminen ikinä opi. Ja nykyäs tule se krapula ni vähästäki. Pullon punaviinii join ja muutaman kaljan. Emmää sitä, onhan see alkkomahooliannoksin suur määrä, tais siin se naisel asetettu viikottainen annosmäärä ylitty. No ne o ny juatu, eikä niist sen enempä.

Sitä mää hunterasi, et miks krapula sanota luovaks tilaks? Mitä hemmeti luava siin o, ko kärsivi silmi kattoo kelloo ja lupaa ittelleen, että kolme tunni pääst o paremp olla. Ja kaikke kauheint o se hetki, ko kello tuntu alka menevä takastepäi. Kun vatta o ni sekasi, ettei tiädä kummast pääs tulis ja tuleks yht aika. Eikä sekä viäl, et koko kroppa tuntu käpertyvä kasa, va ko koko ruumis ilmottaa olevansa vanha ja väsyny ja tiato vapauttavast kualemast ei ol. Sen sija pikkupiru alkava kuiskima sun korvi, et sää ole huano ihmine, sun synties takia sun rakkaat kuale, kuka ei rakasta suu enä ja sä oot aivan surkee paskiaine maalima lairal. Miäs jättä, äiti kuale, naapuri sairaus o sun vikas, tyäpaikast saat potkut, säälist ne o sun sinne ottaneekki. Ja mitä sää jutteli eile, julkisest nolasi ittes, kuala roikkue, varma piäreskelikki ääne ja kauhel hajul. Sää ole säälittävä ja naurettava. Ja ne muistikatko ja välähdykse siält sun täält. Tuska purista ko vanne rinta. Siin ko eilä vela oliva saatavi ja sää oli maalima napa, vitsikäs ja hauska ja kaike lisäks hito viksu ja vilmaattine, kauniski. Melkee Miss Suami. Nyt pelkkä ihmishylkiö. Ja ittes vapaaehtosest asetta semmose tila.

Mää ole ollu kahreksa vuat paarimikkon ja nähny ni aikoin yht sun toist, myäs krapulast. Miähi jol mene kehno housu, eiväkkä huama edes sitä. Miähi joil sisuskalu ova ni huanos kunnos, et uloste ja oksennus o mustaa verta. Nuarii naisi, joilt o viina ja aineitte takia otettu lapse pois ja niit onnettomi, jokka o raskaan ja riakkuva kännipäissäs ympäriins. Mää ole juattanu krapulaist pilli avul, ko käre ova tärisse ni kovi, et ei pysty itte. Kattonu alkoholipsykoosis olevi, viinakrampis sätkivi. Parkuvi miähi, jokka ova menettäne kaike. Hakattui naisi, jokka palaava takasi sen Jumalaise miehe lua, joka iha va kännis joskus tirvasee, ko naine yllyttä.

Kuningas Alkoholi ei katso sosiaaliluokkaa, yhteiskunnallista asemaa, aivan yhtä tuhoavaa se on köyhässä majassa, kuin rikkaan kartanossa.

Mää en ol koska ymmärtäny ittessänikä tätä kaksteräst miakka. Miks mää juan, vaik mää ole nähny juamise karu puale ja (Luojalle kiitos) saan maalima kamalimmat krapula helpost iha muutamast lasillisest. Miks juaminen o ni kiva ja krapulallekki pikkase naureskella. Vaik mää tiärä kaike tän ja mää ole vannonu, etten mää koska enä, ni kuitenki voin parin päivä pääst juara lasillise punaviini, ehkä toisenki. Täytyyks mun nyt torista ittellein, et mää osa otta sivistyneestiki. Niin sitä vierä taas ko pässi narus Kariko likka.

Iha va eeditti viäl, ni tän kertane krapula päättys lumeluanti. Liha kurittamine o hyvä tapa saara anteeks syntejäs. Kyl se lumi nous sinne metrin valli pääl vaik tuntus, et pää hajo paikkasas. Äijöki kuulemma rakasta viäl muu ja äireki oli hyväs hapes ja hengis Pynteri lua. Et kai tää taas täst..