Nykyään ei ole oikein enää sellasia saarnamiähiä, minkä sanaa olis joka vuas orottanu, et sit olis niiko joku alkanu. Niiko Joulurauhan julistus, joulu ei ala, jos Suamen Turuus ei ni määrätä. Aikasemmi oli Sillanpään Taatan joulusaarna, mun iäs ain kohahrutti ko Ernrooth sanos telkkaris itsenäisyyspäivän, et Suami on hyvä maa ja sitä ei pualusta ko Suamen kansa. Nykyään ei oikein viitti eres residentin puhet kuunnella. On kyl tiättyi ihmisei, joit mää pirän viisain ja kuuntelen mitä heil o sanottavan ja yleensä luven heirän lehtijuttunsakin. Yks on Sauli Niinistö, Salon omii poikkii, joka on miälestäin älykäs ja viisas miäs. Hää joulusaarnassas perään kuulutti taasen yhteisöllisyyt ja sitä ettei lama sais kaatuu heikompien pääl. Hää olis halukas muum muas lisämä tuntuvast lapsiperheiren lapsilisi ja keventämä heirän verotustas, kosk see jäävä raha jäis Suame ja hyäryntämä meiti talout täs kovi sanoin maalatus taantumas. Toine o hulivili poik Samuli Edelmann, joka munt sukupolvi muista kovinki hullunrohkian ja kantapään kaut oppivan sählärinä. Ihmisenä, jol oli kaik, siihe pistese saak, et menetti oma ittes. Hullurestas hän on kasannu ittes ja nykyä teke pal hyväntekeväisyystyät varsinki laste- ja nuarte mielenterveystyän ette.

Mul o ollu täsä parin vuaren aikan ollu sellane pään selvittely vaihe, joku varmaan kutsuis sitä aikuistumiseks tai kypsymiseks. Muu on ahristanu kauhjast monet kysymyksest, joist vähäisempii ei ol ollu, mite tulla menneisyyren kans sujuiks. Samuli Edelmann kiteyttää mun ajatuksein uures Käsi kädessä-lehdessä: "-Jokaisella ihmisellä on elämässään asioita, joista ei aina ole ylpeä. Tärkeää on hyväksyä menneet ja kääntää ne voimavaraksi. Siinä mielessä huonommatkin asiat ovat siunaus. Kukaan meistä ei olisi sellainen kuin on, ellei olisi menneisyyttä. Minäkään en olisi minä." (Käsi kädessä 6/2008, s.10) On tiätynlainen dilemma kasvaa perheessä ja suvussa, jossa kaik on hyvin. On rakkaut ja on aineellist hyvinvointi tarpeeks, mut silti joku kaivaa kun mato. Mää olen monest miättiny omaa paikkaani suvun jatkumos, mist mää ole ja mihi mää ole menos ja misä mää nyy sit ole. Ja miten nee kaik vaikuttava yhte. Mää ole esim. joskus hulluressani ajatellu, et Jumala ei suanu mul lapsii, ko mää en olis osannu niit oike kohrella ja viärä tätä meiti suvu reke silleen oikkia suunta. Sit tänä vuan mää olen kauhjast miättiny rakkaure olemust. Mikä saa ihmise pysymä kines toises, vaik kuink pakottas lähte poies. Ja mikä on sen raja mitä toiselt voi siätä rikkomat ittiäs. Mikä o terve itsekkyyre raja??

Ko mää miäti tätä vuat, on tää ollu melkonen mullistuste vuas, toisaaltas mun itteni kuareen vetäytymise ja seesteisyyre vuas. Tuli vaihrettu tyäpaikka parempa, tuli käyty ensmäst kertta aurinkorannal, ystävii ei karotettu yhtikäs, uusii tuttavuuksii tuli omituisel taval, tän lokin kaut. Kertalles meinasi hajotta totaalisest liito Äijön kans hermostuksissain. Helenalt tuli ostettu "uus" auto, see oliki ensmäne samal vuaskymmenel oleva auto, ko ostopäivä, et niiko UUS auto, vanhat oliva ain vähintäs kakskymment vuat vanhoi autoi. Viime vuare uuten vuaten Irenen ja Anonyymin luan tein yhren uuren vuaren lupauksen ja se oli, et viätän enemmän aikaa Mr. Dragonin kans ja sen mää olen pyrkiny pitämä ja miälestäin onnistunu.

Vuan 2009, mää lupa pitä parempa fyysist hualt ittestäin ja se o helppo lupaus, kosk täst nollatoleranssist ei alemmas pääs. Mää lupa pitä juovuksittoma tammikuu, see o tipattomuurest seuraava aste, eli, jos pakko o otta, sit oteta lasilline tai korkeintas kaks. (Mää ole viättäny kolmena vuan jo tälläsen ja hyvi o menny. Sitä paitti täyt masokismi osoitta, et mee piretti Äijön kans viime heinäkuus tipaton ja see kesti kunnioitettavat 27 päivää..hei haloo HEINÄkuussa!!!!) Sit mää lupan, et tahallain en ketään paina alas, vahinkos jos tapahtu tai ittiäin pualustaes, ni sit ei aut. Ja sit mää lupan, et yhtään raskaustestii en osta, enne ko kuukautiset o yhreksä kuukaut myähäs. See o nimittäin ni, et ko testin osta, seuraavan päivän pulpahta.

Maalimal mää toivo rauha, päättäjil järke. Ihmisilt mää toivosi et kantasivas vastuus ittestäs ja muist. Elämä ei ol helppo, eikä pirä orotta, et joku teke kaik pualest. Mut tolkku täyty ol, ettei yksinäs hamstra kaikke tekemist, ei se homma kuitenka lopu maalimast, vaik kuink tekis. J alopultas viäl, et ihmise muistasiva tän luanno ja ympäristö misä olla, sekä fyysise, et henkise.

ARMORIKASTA YHTEISÖLLISTÄ VUOTTA 2009 KAIKILLE LUKIJOILLE!!

 T. Olga