Iha niiko ennenki, muutamaa syvällisempä mietelmä lukuunottamati mää kirjota taas omal kiälel, mut syrän mullon o hyvi syväl pohojanmaal. Ja tee tiärä, ettei pohojanmaal ol kettä niimppal hyvä ko mää ja meiti perhe ja meiti suku, ja vaik olis huano, ni olla kuitenni huanomppi ko kettä muu sil kyläl. Kuitenni tärkiää olla jotta enemp ko kuka muu.

No mää oli virmasse tilannu ton meiti Helena pitämä ensapukurssi ja tiätenki ilmatteks. See o vähä ni ko o sama suku, ni ei kai ny mittä hinta.... No joo, tää oli puhdas hyväntekeväisyyskeikka Helenalta ja suuri hyöty meirän virman jäsenille. Mun täytty sano, et mää ihaile ammattitaito ain ko mää sellast näje, vaik see olis rautakaupa kassal. Ja mää ole nähny elämässäni aik mont EA-kouluttaja. Helena otti meiti poruka ni hyvi haltusa ja oppi alko menemä päähä vähä eri taval ko Kive seittemäl veljeksel. Kaik kuunteli keskittyneest ja päästi puhaltelema Anne ja sitoma haavoi ja miättimä onnettomuuspaik tilantei, mite selvittäis. Saatti pal uut tiatto ja rohkeut toimi. Siit valtava suur kiitos Helenal.

Kiitos Helena!!