Mää vartosi eilä, et pääsisi lähtemä Salo suure kaupunki Äireen kans ostoksil. Äiree ko oli vapaa riannoistansa vasta kello yhrentoista aikaan (kiireisiä nua eläkeläise..). Hunteerasi et menisi ensi tonne Ruuki Valimo joulumyyjäisi, jokka alkasis kello yhreltois ja ostasisi jonku oike makkia kaku, et juatasis Äireen kans hyvä kahvet. Tai Äiree kahvee ja mää mehuu, ko e voi ny kahve juara närästykse taki.

Mul soitti mun ystävä Saara ja selvis et hää oli menos kaupoil ja ku ei oltu pitki aikoihi nähty ni tehti juaruumis tärskyt. Et Valimo piti jättä väli. Äijöl oli pikkase kuumet ja flunsa, ni hää jäi suasiol sänky pohjal. Hosusi sit lähtö ja ove koputetti. Tiän toise puale naapuri tuli kysy Äijö apu, ko ajatteli siirtä POSTILAATIKOIT. Mää miälessäni alo jo siunama ja kysysi, et onks Itellalt lupa siihe siirtämise ja kui niit tartte siirtä?? Ko heiti lehrehaku reissu piteni 40 metril ja hänel o lonkkavika ja Itellalt oli lupa. Mää arvasi, et Äijö ei miälelläs lähre niit loori siirtämä ja sanosi valkose valhe, ettei hää ol ny koton. Mut siirtäkö hee jos haluva. Kaikki muista kuitenki, et niit loorii o Itella toimest siirretty viis kerta ja vihroinki ne o sil paikal mihi Itella herra ova ne viisaimmaks nähne laitta. Siit mää kirjoti jo aiemmi tääl http://ollikkala.vuodatus.net/blog/3043271/itella-saastaa/ . Ohimennessän tuumasi, et postiloori täl kerta siirrettäis noi viire metri matka.

Hummasi Saara ja Äire kans kaupungil ja kotia tullessani ajatteli, et mää ehri hyvi viäl sinne joulumyyjäisi.

Valimos oli mukava tunnelma, mut mun pettymykseks kaikki kaaku ja muut oli myyty kolmes tunnis ja jäljel oliva käsitöit ja arpajaissi. Hunterasi, et ei ne tänä vuan ol paljo syätävä ottanekka, viime vuan ko oli kovi kylmä ja leivonnaise pakastus iha luannostas. Makkia mul kuitenki teki miäl ja haumasi kaks ilost pikkupoika, jokka oliva tuhertane ruutupaperil tutisevil tikkukirjaimil et: MYYJÄISTE HALVIMMA PULLA, VAIN 50 SENTTI. Pulla näyttivä kovi kuivahkoilt ja epämääräsilt ja kysysi, et oottekstee itte leiponu. Juu hee oliva aamust leiponu, eikä äiti ollu juur auttanu. Pakko see oli sit pulla osta. Kovi poja kauppasiva myäs itetehtyi piparskakkui, jokka näyttivä silt, et pikkase oli nualtu siit kuarrutuksest ohimenne. Oli ostanu kupillise klöki ja siin jutustellessani poikain kans haukkasi pullast ja kiältämät vaivo sain sen klöki kans alas. oli se ni kuiva ja sitkiä. Hissukissu sujauti pullu servetis taki tasku jemma ja kiitteli poiki hyväst myyntipuhest ja kovast yrittämisest.

Myähemmi muu kyl harmitti, ko e älyny osta ni piparskakkui kannatukse vuaks. Mää olisi voinu laitta ne faril joulutuaksu tuama pöyräl, ei niit pakko olis ollu syärä. Nuari pitäsis aina kannusta yrittämisest.

Matilta-kylä pokkas Vuare Kylä 2011 palkinno tosa syksyl valtakunnallises kilpailus ja eilä lauvanta oli sit järjestetty Kyläjuhla toho viäresel Matilda-talol. Emmää heikkoje koipieni kans lähteny sinne seisoma, ko viarai oli ilmottautunu 170 ja pöyti mahtu va 100 ihmist. Juhla-aika oli neljä ja pual tunti, et ei toi maha-asukki siit olis oike tykänny. Kuitenki näi muutama kylänaise, ystävä, joulumyyjäisis ja hee tryykäsivä heti halama ja taputtama maha, ni mul oli semmost sosiaalist ilo jo siin. Ilotulitukse kuitenki ajatteli mennä kattoma ja see oli ilmotettu alotettavaks klo 21.45.

Hyvis ajoi mää lähri jo kävelemä jo taskulampu valos kiartotiät, vaik muu pelottaki tua pimiä mettä ja just kummää pääsi lähel Matilda-järve alko semmone paukkumine ja valoje välährys. Hätäse kattosi kello ja see oli vast pual kymmene, et hunterasi, et ei kai sunkka nee nyy jo alota. Pahaks onneks mää oli siäl mettätiäl, josa oli korkia honga ympäril ja just sinnepäi korkia kuusiaita, et emmää nähny ko niit välähryksi. Yriti kiri pikkase vauhti, mut vatta sanos, et ei täsä olla muu luatu jänekse selkä. Ko mää pääsi paris minuutis järve rannal, misä vastapäät oli tää juhlapaikka, ni yks posahrus tuli ja sit loppus. Optimistisen ajatteli, et ei se siin voinu olla, ko ei see kestäny ko taaja ammuttun pari minuutti. Hunterasi, et tää oli tämmöne esileikki va. Rauhas käveli juhlapaika tiähaara, sammuti taskulampu ja jäi orottoma. Klo 21.42 sammus kaik tiävarsivalo ja hunterasi, et ny meni sähkö ko pikkase myrskäs. Mut kyl kaikis talois valo palova. Ei alkanu uus ilotulitus, mut katuvarsi lampu syttyvä pääl klo 21.47.

Oma suku ko o tualt Laihia Ratikylält lähtösi, ni sitä o tottunu pikkase nuukempa, et kyl tää valoje katkasemine ja pääl laitto mul ny riitti sit juhlailotulituksest. Pikkase kuitenki apeil miälil vaappusi kotia, ko mul ei noit juhlahetki ni kauhiast ol täsä viime aikoin ollu. Laitoin sit viäl yät vaste kynttilä palama koton ja Vilukissi lahjaks antama säärie lämmittime Fyrrykyröst palama. Siin sit yä hiljasuures kynttilöire valos, hyasinttie tuaksus ajatteli, et kyl maalima o kuitenki aika kaunis ja ihana.

Tosa o pari vuat vanha kuva niist fyrrylyhryist, ko e paremppaka tähä hätä löytäny.

 Sosiaalisest elämäst puhe olle, ei muuto tullu kutsui Virma pikkujouluihinka tänä vuan. Emmää siit ol katkera, mut pikkase sitä vois kuvitella olevas pikkase vähempi arvone ko muut Virma tyäntekijä. Onneks e ollu ainua, et mun toine tyäkaveri jätetti myäs ilma kutsu. Mee sit tilatti kahrestas lipu Miälipuale päiväkirja- esitykse toho teatteri Provinssi. Pääosa ja ainoa rooli esittä Martti Suasalo, joka o paljo kysees olevast näytelmäst kiitost niittäny. Ja ku mee ei kumpika noist jalojuamist perusteta, ni otetti sit leivoskahvet. Olko toise sit jäykistelemäs Virma juhlis, nimittäs alkoholi ei kyl kuulu sinnekkä. Ja sit mene hakema Helena Pohojalaase luat havukransei ja -pallo, mikkä Täti Tanten o omi käsi mul solminu. Huame mene myäs häne miniälles Jääkiakkoolija vaimo luakse hiuste leikkuse ja itsenäisyyspäivän lähretä naispoppool Tallinna jouluostoksil, et emmää oike voi valitta tota sosiaalise elämä puutet kuiteska.

Kauhia mukava toist adventti kaikil sääryil.