Meina joululeipomuste suhte. Huamen mää viäl pyäräytä n. 40 kpl cupcake ja pari saaristolaislimppu. Tänä mää tei 3 peruna-setsuuri ja 3 saaristolaisleipä. Muute se meiä Masa opiskelija siält Keniast o ihastunu mun saaristolaislimppu ja tei pojal pari kottiviämiseks (siis ei iha kotti saak) pakastese. Hää se jaksa ilosest jammata ja kehuu muu ja tiskata mun astia, koha mää va teen sitä leippä. Muutenki hänt suunnattomast kiinnosta leipomine ja ruualaitto. Ilmesest heiä kulttuuris semmoste hommie seuraamine ei ol miähel soveliast.

Älkkä ny unohtako et mul o siit merkilline duuni, et mää ole sosiaaliala korkeekoulutettu, mut mun tyäni o löytä ja vahvista asiakka toimintakyky ja itsetunto tyän tekemisel rinta rinna. Mikä see o paremppa ko upotta sormensa leipätaikina, haistella ja katto ko kakku nouse ja maista ja ilota ko onnistus. Kyl mää siin sit muistaki murheist juttele ohimenne, ni ettei toine eres välttämät huama et paha olo meni taikina mukan uuni paistuma ja poksahtama pois. Tää ny oli tommone reunahuamautus, jos joku pirempä mukan keikkunu luule mun vaihtane ala.

No ny niit kakkui ja muit o tehty ni pal, et nyy riittä. Sit iski flunssa ja mää sano teitil, et tilastollisest mää ole ain kipen kun jotta hauska tapahtu.

Meillähä o noi Perinteise Jouluolue suvu keske ja muutaman  vuan meil o ollu Naiste Perinteine Glögikisa siin sivus. Rosetta o voittanu kerra ja Irene toise kerra. Mää ajatteli tänä vuan napata voito ja tarkka oli harkinnu voitto resepti. Siihe kuulu muun muas aprikoosie liottamist viinas kuukaure verra. Mitä tapahtu, mää mene pää punasen ympäris ja unohra laitta ne aprikoosi likkose. Sit mää ota varasuunnitelma käyttö ja sit oli viina loppu . No mää ajatteli et hauruttamal omenamehus vaniljatanko mää saan viäl hyvä pohja, mut arvalla jaksoiks mää tänäpä käyrä kaupas. Nenä vuata ja lihakse ova ni kipiä. Äireel mää leivo vaik olisi pää kainalos, ko oon luvannu, mut glögii mää e jaksa enä haurutta. Nyy o naiselt voima pois.

Sit viäl loppuhöpinä. Äijö vei mun elävi kuvi tänäpä ja se o sewwert harvinaist, et mää lähri vaik pääs tuntu oleva ampiaispesä. Mee katotti Rare Exports ja mää kyl suasittelen sitä ihmisil jokka tykkävä ouroist elokuvist. See oli kyl hyvä.