Nyt risoo. Ottaa ottolohkoon. Ja päätinpä kirjoittaa sellaisesta asiasta, kuin ikävien asioiden kirjoittelusta ja niiden julkisesta käsittelystä.

Miksi ihmiset haluavat kirjoittaa ikävistä asioista?? Miksi, jotkut lukevat niitä? Miksi yleensä täällä kommunikoidaan millään tavoin?? Sensaationhalusta, mässäilyn halusta?? Miksi minä kirjoitan esim. masennuksesta lokilleni tai miksi joku tilaa itselleen seiskan, onko niillä mitään tekemistä keskenään?? On, nimittäin tietyn sortin tiedon jakaminen. Kumpikin teksti, sekä seiskan tai minun, voi olla tuulesta temmattua tai täyttä totta. Lukija päättää sen ja päättää myöskin mitä lukemallaan tekee. Huviksi, hyödyksi, vihoiksi, lihoiksi..

Kirjoittaessaan elämän nurjemmasta puolesta esim. syömishäiriöistä, alkoholismista, masennuksesta, perheväkivallasta, mielenterveysongelmista jne. ja etenkin nurjasta elämästä selviytymisestään, terapiastaan tai sen puutteesta, ihminen antaa oman äänensä, voimansa, tietotaitonsa toisten käyttöön. Tätä on tapahtunut toisillekin, tästä on selviydytty, tästä on opittu ja kasvettu, eheydytty. Siksi on tärkeää, että vaikeista asioista kirjoitetaan tai laajemmassa mittakaavassa käsitellään mediassa. Esimerkkinä kansainvälisestä ihmiskaupasta ja nuorten tyttöjen kaupasta alettiin keskustelemaan Lilja-forever- elokuvan myötä julkisuudessa. Se vapautti myös varoja asian torjumiseen ja vähentämiseen ja uhrien auttamiseen.

Sitten on tämä pieni prosentti haaskalintuja, jotka alkavat tonkimaan jo kauan kesannolla ollutta paskakasaa. Ja useinmiten joltakulta muulta kuin asianomaiselta itseltään. Kuinka korkealle veri roiskui, jäikö mustelmia, mitä hulluuslääkettä se käytti, kenen kanssa se makasi, rahasta vai ilman jne. Mitä rivompi ja epätoivoisempi tarina, sen maukkaampi haaska.

Ja arvatkaas kumpi käsittelytapa kantaa kauemmas?? Sadan ihmisen kommentti siitä, että kiitos olet käsitellyt asiaa vaiko tämän yhden onnettoman haaskalla käviän??

Ollaanko koskaan mietitty sitä kuinka paljon vaatii rohkeutta ja sisua kirjoittaa negatiivisista asioista, varsinkin silloin kun negatiivisuus koskee itseä.Ja tiedättekö te arvoisat haaskalinnut, mitä on paskakaivon pohjalle painettuna makaaminen?? Kuinka helvetisti tarvitaan voimaa oman itsensä eheyttämiseen ja oman elämänsä kuntoon laittamiseen. Paskakaivosta ylös nousemiseen. No ettehän te siitä mitään tiedä, kun ette itse uskalla elää elämäänne tai piilottelette kulisseissanne. Teillä on niin helvetillinen palo saada tietää kaikki toisten elämästä, että unohdatte omanne.

OTA JA PALA, PERKELE!!!