Mul ei ol ollu makuaisti ny kuute päivä tän flunsan takia. Alka niiko ottama hermo ko ei ruakka maistu miltä. Ei piänintäkä vivahrust mistä. Kaikki o iha va perusmössö suus, kylmää tai kuumaa.

Sitä mää ihmettele, et mist kroppa ymmärtä pyytä, et nyy sun tarttis syärä sualapähkinöi tai ota ny pikkase suklaat, ko ei suu kuitenka mittä euforisi tuntei lähetä mihinkä. No suklaan ymmärrä ko siin o sitä miälihyvähormoni kompensoiva ainet. Mut mist aivo tiätävä, et tää sualaton kaurapuuro o pahaa ja sualatont, ko mikkä reseptori eivä sitä sinne välitä? Ole nimittäs yrittäny syärä oike terveellisest, ko ei ruuast mittä nautinto sa.

Ni ja mä oon tiätenki talvilomal, ei kai sitä loma muute vois viättäkä ko kipiän.

Talviloma aikan kävi tosa itsenäisyyspäivän aikan Tallinnas ja koska mää kävi Tallinnas, tarkoitta se automaattisest sitä, et oon kipiän. Nimittän 15 vuare aikan en muista yhtä joulun al tehty Tallinna reissu, jollo en olis ollu kipiän. Silti sinne täyty änke. Hyvä seura taki mää sinne mene, kyl nee tumpu ja vanttu o mone kerta nähty. Nee ei oike pysty uuristuma siäl mitenkä, ain on ne sama tuatte tarjol. Reissus mee olti noitte sukulaisfrouvie kans, et kyl lysti riitti.

Meiä piti Helena Pohajalaase kans osta vanttut Irene Pohojalaasel, mut onnistutti suututtama torimyyjä sen vert pahapäiväsest, et see ei suastunu myymä meil 16 euro hanskoi ko 20 eurol. Helena yritti tinki euro hinnast pois ja mummo suuttu ni pal kauhiast. Annetti häne pitä kiukkus ja hanskas.

Löysi mää sit taas kerra elämäni lauku, mut tämmötti viit vail äireihmisen, e sit lähteny tuhlama alennukses oleva laukku 379€, vaik miäli olis tehny. Mää e muuto ostanu ittellein ko yhre pannulapu ja purki persikkajääteet. Tai no siis tiätenki kahvet ja ruaka mut sitä ny ei ni lasketa. Raha mää sain kuitenki palama rapiat 450€, et kai joulupukki joitaki kansalaisi muista tänäki vuan..

Raha palamisest tuli miäle, nää Linna juhla, joit mää sit katteli myähemmi lehrist ja televiisiost.

Mää ole ehrottomast sitä miält, et raha täyty pistä palama Suame itsenäisyyre kunniaks. See kuitenki omal tapa ruakki bruttokansantuatet ja tyällistä usei virmoi Suame maas. Ja jos veteraanie tyä ja uhraukset lakastais mato al vetoamal siihe, ettei meil ol raha, ni mihi ihmese meil sit o raha? Mones vanhainkoris kuulka tapiteta silmä kirkkain ko kansa marssi kättelemä residentti ja arvostella puvut ja muistella Kyllikki Virolaise aikoi.

Maku mul meni tyysti perussuamalaisi politiikoihi semmottas, et nää yhre miähe rotestit ainoastas loukkava heit äänestänei ihmisei, kosk kansaerustaja o äänestäjien erustaja myäs Linna juhlis. Toisaaltas o pikkase kysealast millast porukka tää sit o tää Oinoste ja Hakkaraiste porukat. Kansaerustajie pualisoilt vois myäs pyrki sulkema suut, etteivä tyysti itteetäs häpäisivä ja tiätenki pualisoas. Täl mää ny tarkota Kike Elomaan pualiso Kimmoo, entist kehorakentaja, jol stereoidit o pikkase muuttane tota järje kulku tual aivolohkois, mikäli siäl ny koska mittä o ollukka.

Kimmo Elomaa oli sitä miält, et häne satsatuil rahoil, olis voinu tuke jota sairaalaosasto jossa päi Suame ja oli pahoillas, ko Mannerheimi risti ritari ollu kunnioittamas häne läsnäoloas Linnas. Tavallise veteraani eivä kelvanne.

Voi Kimmo, Kimmo.

Nyy mee puhuta talousrikollisest, joka o istunu kyl ennenki linnas, joka tykkä röystäillä rolexeillas, kuvittele olevas Jumala lahja naisil ja joka ei missä nimes olis tullu kutsutuks Linna omil ansioil. Toki ei hää sinne olis mennykkä, jollei kualeva äiti olis kualinvuateel sitä nimeoma pyytäny.

Miättikä ny. Kualeva äiti viimene pyyntö pojalles. Ko sun pojavenkula pyyretä aikanas Linnajuhli, ni mene sit erustama meiti suku sin.

Toine Mannerheimi Risti ritareist kuali pahaks onneksses, ettei päässy tapama Kimmo ja Gerdt oli ni kipiä, et missas tän mahrollisuure.

Kimmo Elomaat ei oltais ikän kutsuttu Linna, jollei häne aviovaimos, jonka kans hää ei elä avioelämää, olis jolla ihme taval päässy kansanerustajaks. Ja kyl nee Linnaherku jämät löytävä syäjäs, siit ei Kimmo tartte olla hualissas. Ja varmasti maistuva herkulle, ni köyhä suus ko rikkanki.

Armollist kolmat adventti huame, pitäkä makuasioistanne hualt!