Mun tyän yks miälyttävimpii pualii o, et mää saan yhristää kaks mulle ominaist ja tärkiää taitoo. Toine o sossuilemine ja toine o ruua laitto. Ja mää ole vaatimattomast helveti hyvä kummassaki.

Mää teen yhres mun asiakkaitte kans lounast opetuskeittiös n. 20 henkel päiväs. Meil o yhres laarittu kiärtävä lista ja yks mitä mää e olis halunnu sinne o tilliliha. Mut hei kuka ohjaajalt mittä kysy? Ookkei tilliliha oli toivottu ja mun kokemus tillilihast oli 25 vuare taka. Kyl tee tiärä: harmaa, venyvä klimppikasa, misä liha haeta suurennusklasil läskipaloje ja jänteitte joukost. Pakko mun oli hakke kaikkien keittokirjoe äiti: Keittokirja. Kyl tee tiärä senki, jokasel mummol, äireel ja tyttärel o tua jalo teos, jota o alettu painama jo varma 1920-luvult ja jota ain vuasikymmenittäin o uuristettu hianovarasest. Äireelläni o 70-luvu versio, mul o 90-luvu versio ja tiärä, et Rva Merel o 2000-luvu versio. Jos täst teoksest ei löyry alkuperäse tilliliha ohjet, ni ei mistä.

Tähä haastese mää valmistautusi hualel. Mää oli tilannu kolme kilo nauda lapa kuutioin, huuhteli niist pari kerta lihasneste pois ja heiti kattila. Pääl vettä just sewwert et liha peittys. Kolme sipula, kolme porkkana, laakerilehtii ja sit mää täräyti naudafondi sinne ja nyt salaisuus, kolme kuivattua chilipalkoa. Keiti palttiaralla kolme tunti, et liha o pehmeet ko untuva. Siilasi lihat nesteest ja poisti ylimääräse härdellit roski. Nestettähä ei jääny ko reilu litra. Voita kattila nyrkilline, vehnäjauho ja sit aleta suurustama hitta varmastas käsi vispilöire kuitenki nopiaa. Vettä lisä, kunno kerma reilustas, tiraus etikka, suala ja viäl valkopippura. Liha joukko ja lämmytys ja sit iso nippu tilli föli. Ei muuta kunno jauhone peruna viäre, ni se o si. Ei ku syämä.

Mut sewwerra o sanottava, et en mää ny sit kuitenka yltäny siihe koulukeittiöide taso. Se o nimittäs liia vaikia osata pilata ruaka semmottas, et kokonaisi ikäluakki o saanu traumoi moisest soosist.