Mää tykkä kyl kauhiast syksyst, jopa harmaast ja vesisateest. Sillo ko o niimppal harma päivä ja oike aika mata, ni mun miälest ihmine saa olla sillo ittekki aik vetämätö ja käperty ittesäs. Mää polta kyl pal kynttelöi, ko kyl ihmise tartte valo pimeyre keskel saara. Mää tykkä kanervist, varsinki niist Ericoist. En ol viittiny viäl kovi mont osta, ko ne menevä tual vesisates pilal. Mut pikkase tartte jo alka laittama syyskukkie tilal talvikukkasi.

Mää ole siirtyny myäs ruualaito suhte  tummempa ja vahvempa ruaka. Teen paljo pataruaki ja käytä surutta hyväkseni kaikki juureksi mikkä tähä aika vuarest o parhaimmillas. Pelkä peruna eivä oike maistu, kyl melke tartte tehrä kunno muusi voist. Ni kylmä ei viäl ol, et aivo viästittäisivä, et tartte tehrä juuresvoit ja tirripaisti. See o semmone tän alue perinneruaka, vaik kyl sitä monel muullaki paikkakunnal syärä. Juureksi keitetä ja sit ne survota ja niist tehrä paksu muusi iha va voit käyttämäl. Tirripaisti o taas pelkkä siakylkke, joka paisteta rapiaks ja siihe laiteta suala ja maustepippura. Joku käyttä valkopippura, mut ei missä nimes mustapippura. Sit tätä sapuska veretä napa piukka, kärsitä ähkyst ja lopultas koko komeus aiheutta ummetust. Jote tää rosessi o ohi vast kahre-kolme päivä pääst. Eikä sitä voi syärä ko kerra vuares kosk siit tule ni huano olo, mut vuare pääst sen o taas unohtanu. Mut see o semmost syksy peijaisruakka parhaimmillas, siis sillo ko ihmiste piti viäl syksyl yrittä kasvatta ittelles rasvakerros talve ja nälä varal.

Oikiast ihmine pikkase kuale joka syksy. Joku kuale kyl enemmänki, sen huama töis hyvi. Mää en ol oike koska ollu mikkä syysmasentuja. Mul semmone verejakaja o ollu piänempän sokeritehta haju (tuoksu) ja Salo markkina. Nykyäs enä ne Salo markkina. Suame sokeri ko aikanas myi sialus tanskalaisel Dansukkeril, ni siit alko Salo ja koko Suame tehtaire alasajo. Ei haise enä oikial syksyl, ei. Ni se verejakaja o semmone, et sit loppu kesäaika ja alka harma ja tasane syys, kunnes joulu meirä armahta. Marraskuu o jotenki kuukausist ikävi. Tarkottaaha se nimiki kualema.

Mää oli ilone, et paha olo helpotti pari viikko sit ja pääsi syysmarkkinoil. Markkinoil o pitkä perinte, mitä mää e ny rupia kertoma, mut Uskela kauppapaikka o ollu olemas jo keskiajalt lähtie, eikä vähite markkinoil o ollu merkityst piioil ja rengeil, joil oli vuare ainoa vapaapäivä ja mahrollisuus vaihta tyänantaja. Jos raha oli, rinkeli lisäks voi hyväl onnel päästä kihloihinki ja saara oikia sormukse. Vaik tina ne useimmi oli.

Mää lyllersi vattani kans läpi markkinaaluet, tapasi ystävi ja yllätys yllätys SÖI! koko viire ja puale kuukaure erest! Siin meni sialihavarrast, hoddogi, neekerisuukkoi (joit ei enä sa sano neekerisuukoiks) eli nykyäs ne o "neekerisuukkoijoiteienäsanota neekerisuukoiks", englantilaist toffet, Sir Eino hattara, teet ja sämpylä. Ja arvaatteks meniks maha pikkase sekasi semmosest rähkämisest?? No meni. Mää sano samal tappa ko yks mummo vanhainkoris, et ihmine voi hyvi, ko se nukku ja vatta toimi. Mä allekirjota.