Tänäpä mää kirjoti kauppakirja viimosest osakkest mikä mul oli Salo kaupunkis. Mää oli melke Trumpist seurava ja omisti aikanas kaks osaket Salo tyäläiskaupunkiosas Ollikkalas. Mun osakke oliva viäl sel autenttisemmal pualel Ollikkala, mitä myäski Ala-Viatnamiks kutsuta.

Ala-Viatnami tais saara nimes Viatnamilaisist venepakolaisist, jokka oliva Salo ensmäsi virallisi viarasmaalasi kotoutuji. Mut ei sunkas viimesi. Salo o yks Suame kansainvälisimmist kaupungeist ja Ollikkala kaupunkiosas asusta palttiaralla viittä kymment eri kansalaisuut.

Aikanas oli hyvinki yleist, et kaik ni sanotut ei-ni-toivotut ainekset sullotti sama kortteli ja sen taki Ala-Viatnamis sulas sovus tappele, troka, elä kuka milläki mustalaise, rikollise, somali, venäläise, noi niiku suurimma ryhmittymä mainitakseni. Kyl nee viatkonkit ova jo lähtene leviämmä leivä perä jonnekki muual. Äkkinäise tutkimukse muka Ala-Viatnamis ei niikä olla rasistei, va viha aiheit aiheutta enemmänki peri suamalaine naapuriviha, joho viarasmaalaisekki nopiast kotoutu. Siin sit kyräilä toisias niiko nee tosi suamalaise siin Jorma Etton runos.

Ollikkala kuulusi taloi oli nii sanottu "Katkennu Talo", joka ilmesest kerrostalos rehottane suure synni takia katkes keskelt kahtia. Katki tai ei, talos asutti 2000-luvu alkupualel saakka, jollo kaupunki isä määräsivä talo ajettava katepillaril maan tasal. Täsä talos oli enemmä varastettu tavara, viinaa salapoltto ja huumei, tappelui, tappoi, ittemurhi ja vaimo hakkamisi ko poliisi jakso koska selvittä. Välil tekivä velvollisuure tunnost ratsia ja tyhjäsivä kämpä. Mut seuravan päivän meno oli samanmoist. Poliisi tyät helpotti suurest see, et kaupunki talomiähe eivä loppuvaihees korjata ja vaihta rikkipotkitui ovi uusi ja niinpä useimmis oviaukois oli va joku rätti suurimma näkyvyyre esten.

Ala-Ollikkalaki oli aikanas suht rauhallist omakotitalo aluet, mitä sinne ny rakennetti ensmäse "tyäläiskerrostalo" viiskymmene luvu alus. Nää oli siit eristyksellisi taloi, et tila oli perhel ruhtinaallisest suurimmilas 35 neliö ja jokasel oli oma kasvipalsta. Luksust oli, et joka huaneistos oli vessa. "Kerrostalo" oliva kakskerroksisi luhtirivitaloi, joit oli kolme kappalet ja jois keskimmäises oli naiste ja miäste sauna ja pyykkitupa. Siälläki oli luksust ja siäl oli ja on nykyäski mont tonni painava ja iso ko herroje synni- lakanamankeli. Lakana mankeloitti kokonaisen ja siin tarvitti kaks ihmist. Nää talo saiva nimekses "Manutuva", muistaksein kunnallisvaltuutetu Mauno mukka, joka haki köyhil tehrastyäläisil parempi oloi. Siin taistelus tais muuto punane väri leisku ja kommiast, niiko entise poja navettapalos.

Salo kauppala alko tyällistä enemmä ihmisi tehtaisi ja oliha ympäril viljavat maatalousaluekki ja taloi tarttitti lissä. Rakennetti Pahkavuare lisä vuakrakerrostaloi kuuskyt luvu alus. Kerrostalos asumine oli halpa, tyät tehti ja vapa-aika, noh, kyl sen ny tiätä mitä köyhä sit tekivä. Jokku harrastiva urheilu ja toise mellastiva.

Pahkavuares vaikutti semmone pahamaineine joukkio ko Rio de Pahkavuari- Pahkavuare jengi. Ehkä osittas levottama Pahkavuare taki aletti rakentama seittemäkymmene luvu alus kerrostaloi sinne Ollikkala. Paitti ettei mistä oltu opittu ja nyy sitä ns. b-luaka kansalaist aletti kerämä sinne Ala-Ollikkala. Ylä-Ollikkala sentäs ymmärretti rakenta myäs omistus-asuntoi ja see katotti olevanki hiuka parempa aluet verrattun alemppa osas. Yks assia täyty sano Ala-Viatnami kunniaks, see o nimittä pal kaunimppa aluet ko ylempi osa, joka o Tupuri rikkaire tiilitaloje varjos ja siält sai varma pikkase paremppa karma.

Mää asusi kuustoist vuat Ala-Ollikkalas. Ja niihi vuasi mahtu vaik mitä. Mun urani Salo Ollikkalas o ohi, mää ole jättäny Ollikkala pöly taakseni, mut Ollikkala ei koska lähre munst irti.