Mää en kuulkka oike muistanukka kui mukava o olla yksinäs koton. Herra Äijö on siirtynyt maaseutu resisdenssiin ja mee olla Maximukse kans ko Ellu kana. Maximus maka pitkänäs oikonas sänkyl ja nautti olostas, se helveti paikanvaltaaja o poistunu. Äijö ei tykkä ko Maximus o sänkys, kissa paikka ei ol sänkys. Maximus o toist miält, mut häne eriävä miälipiret ei oteta huamio.

Mää makka ilkitemulkite vatta pystys sänkys, tein jumalaise ceasar-sallati ja veri suklaajäätelö suara purkist, laito naamio naamal, aloti uure kirja, mitä ole päässy jo yli maagise 40 sivu. Ei ol kettä viäres mäkättämäs, kui mää makka lattial, kui mä ole taas tiatokonnel, kui mää sano ni ja mikä vastaus toi ny o, kissa ei sa makka siäl, eikä tääl. Perkele olenko mää ottanu märisevä aka luakseni? Mihi mää jäti mun mukava poikamiäsnais päiväni, mitä kauhjaa mää ole menny tekemä??

Noo, tyäpäivä aika taulu oliva ilmaantune preussilaise järjestykse seinäl ja oli imuroitu ja tiskattu. Ja mää ole ni onnettoma tumpelo kaikis teknisis hommis, et on se onni ja ilo, ko o joku, joka taitaa. Ja harva viiskymppine jäärä o ni tasa-arvone ko Äijö. Jos see ny aja mun nukkuma lattial nurkkase, ni eks see ol iha oikke....

Jos tee ny oikiast jäitte hunterama, et oleks mää nyrki ja hella välis ja mul o paikka nurkast lattialt osotettu, ni joo mää ole iha kauhja alistettu ihmine. Mää ei mittä ni pelkkä, ko Äijö selkäpiitä karmiva kuarsaust piänes tilas..