Mää ole lukenu aika tiivise tahti noit Jo Nesbon kirjoi ja häähä o tommone norjalaine rikoskirjailija. Nyy mää ole päässy viimese Harry Hole kirja, Panssarisyrän nimeltäs. Sitä erelline Lumiukko nimeltäs, oli ni jännä, et mää e meinannu uskalta nukku pimiäs ollenkas.

No täsä kirjas, jonka alkupualel mää vasta ole, tapahtus semmone käänne, et tää murhaaja tappo hirttämäl yhre lihava kansaerustaja naise, joka oli jokapäiväsel lenkilläs iltahämäris. Tää lihava lady oli kuullu askeli ja rapina aikasemmil illoil ja pelkäs, mut kumminki lähti ain lenkilles. Kunnes vips, murhaja tuli ja pakotti tän 150 kilose naise hyppämä köyre jatkos tyhjyte. Karmival taval kerrotti, mite ruho painost pää sinkahti irtpoik ja viäri tyhjä altase.

Määhä kävele tual mettäs paljo ja jos suppiloi sattu vasta kävelemä, ni poimi ne pois kuleksimast. Eilä mää ehtisi vähä myähemmi vast mettä, ko piti kanta puit ja lämmyttä ja tehrä ruakka ja semmost, mitä ny maal tartte tehrä, et tarkenis nukku seurava yän.

Meni kotimettäst vähä kauemmas ja eik va, et rapina alkka kuuluma mun takan ja mää seisahru ja kato, eikä siäl kettä ol. Päättele, et see o honka, joka rapajaa toista vasta tuule mukan ja jatka kävely. Ei, jumankaut, kyl mää kuule niiko askeliki ja rapinaa taas. Pysähry ja kato taa, mut ei siäl mittä ol. Mene taas pikkumatka ja taas rapaja. Mää huntera, et jos see o kuitenki hirvi. Käyks se kimppu? Sit katke oksa jossa. Ja pääry siihe tulokse, et se murhaja o ny tappamas tän paksu leidi, just tähä. Mul iske simmone vauhkoontunu olo, et nyy mää juakse karku ja luja. Mut sit mää tajua, et mää ole ni huano jalosta ja seläst ja kunnostain, ette mää minnekkä karku pääse ja toisaaltas kaikis amerikkalaisis elokuvis, se joka lähte juaksema karku, kuale heti ensmäitteks.

Mää käänny rapina suunta, ota tanaka haara-asenno ja nosta mun piäne siäniveitteni tana, et anta tulla, mää e iha ilmatteks henkeäni anna. Mää oli jo iha täyn adrenaliini, ko puska heilahta ja vanha miähe naama nouse siält oja pohjalt. Kuikelo 70v pappa, vaalia sinine tuulipuku pääl, siänipussi käres ja väräjäväl äänel sano, et mää noit siäni va...

Mul meni nanosekunttei, et mää pääsi murhahimostain ja sanosi, et oleks paljonki saanu. Hunterasi, et pappa 50 kilo varma pelästys 110 kilost murhahimost lady, joka oli piäni siäniveitti tanas, valmina tappo.

Sitäki mää sit siin kävellessäin hunterasi, et mite se 150 kilone naine pysty juaksema???