Meehä lährettiin Pohojanmaalle isoohin trysköihin Helenan, Äireen, Sesilen ja Irenen kanssa viime lauvantaina. Kovi määki oli tätä orottanu ja juhlakenkät ja mekon olin ostanu ja miättiny mite kiältäyryn jos joku tuloo hakemaan tanssimaan. Tää on muuton taas sellaanen postaus, jossa menöö pohojanmaa ja turkkunen sekasin, kun tarttee ajatella kummallakin kiälellä..

No lährettiin ajamaan hyvissä ajoossa lauvantaiaamul. Olo oli ankia, niiko mul on ain ko on kuukautiste ensmäne päivä. Oksettaa ja maha o kipiä. Mut see o ni tavanomasta, et siit ei tartte ni puhua. Toise nee synnyttä kerra vuares, mää joka kuukaus. Hilpiässä miälentilassa ajettiin ja juttu pulppus, niiko meiti reissuil ny yleensä homma etene.

Päästi Isoonkyröön ja lunastetti mökki, mihi viteen naiseen saatiin yks vaivane avain. Sitä siinä justihin ehritty sen kummosemmin ajattelema, ko oli kiire juhliin ja yksi vessa ja viisi naista pissalla, neljä kattomassa peilistä ja kolme maalaamassa naamaansa.

Komiasti mentihin juhlapaikalle ja halaamaan päivänsankaria, Seppoa. Seppo oliki kovi miälissänsä kun viarahia tuli Salosta saakka. Ja sen sanon, notta paikan komiampia naisia oltiinkin, jos ei muuton niin luannoltansa. Ykski Sepon tyäkaveri oli käyny sanomassa Irenelle (vai oliko se Helenalle), että ootta sitte lähteneet trossaamahan tänne. Ja kyllä ne hianot juhlat oliki, että kyllä siinä kannattikin pistää ykköstä ylle.

45 minuuttia mä siällä sitten ehrin olla ja juuri juhlaruakaa lautasen syämään, kun tuli semmonen olo, että nyt nopiaan mökille ja vessaan. Sain sanottua Irenelle, että mun on nyt mentävä ja sit mua likkaa viätiin. Onneksi mökkiin oli semmonen 60 metriä. Kyllä teki häijyä kurottaa alhaalta maton alta avainta. Pääsin vessahan laatottamaan reilusti paikan uuteen uskoon. Sitten alkoo paskoominen.  Äitee oli varanut alakammarin nukkumista varten ja sinne mä menin kolmen täkin alle palelemaan. Mökkikin oli niin kylmä, että päätin alkaa lämmittää urakalla.

Ensin sieltä tuli Sesile pakohon yli-innokkaita kosijoota. Sitten ilmaantu ajaan päästä Äiree, joka oli tanssannu kipiästä polvesta ja kepistä hualimati tankoa ja vaikka mitä. Ireenee ny ei osattu orottaakkaan ennen kuin toinen näytös eli valomerkki tuloo ja Helena ny tiätysti sukuihmisenä ottaa kaiken irti tällääsistä koko suvun isoista tapaamisista.

Hunteerattiin siinä sitten, että mitä oven kanssa tehrään ja mä onneton päätin jättää uksen auki juhlijoota varten. En ny arvannu, että ketään kuakkaviaraahia tulis. Mää kömpisin ylös parvelle Sesilen kanssa ja Äiree jäi alas.

Yhreltä heräsin siihen, että ovi revästihin auki ja ovesta huurettiin, että onkos täällä tuttuja?? Reakoosin viiren sekuunnin viiveellä, kun orootin Helenan tai Irenen ääntä miästen joukosta. Ajattelin, että jos serkkupoikia ovesta tuloo. Ei tullu ja karjaasin niin, että kattopellit tärähtivät, että KUKA SIÄLLÄ ON, ETTÄ NYT SAATANA ULOS JA VÄHÄN ÄKKIÄ!!! Poijaan ketaleet huusivat, että onko ketään Vähästäkyröstä? Mä siihen, että EI OLE JA NYT RISTUKSEN NOPIAAN ULOS!! Poijaat menivät ja huusivat, että olis ny laittanu saatanan merkin ovehen, ku noin häijy on. Mää kipusin alakertahan ja tarkistin, että kukkarot ja laukut on tallella. Äiree oli unilääkkeissänsä turvassa ja Sesilekin pääsi säikähryksellä. Laitoon ulko-oven lukkoon ja sanoin, että Äireen on nyt vaan noustava avaamaan ovi siskoille kun tulevat.

Adrenaliini valahti musta ja samaan tahtiin kun paska alkoi taas valumaan pönttöä päin. Katoin siinä peiliin ja ajattelin, että kyllä pojat olivat väärässä. Täällä mitään saatania ollu, mutta yksi perkeles kyllä. Kirkon seinästä reväästy koko perkeles kyllä, tukka pystyssä, naama oksentamisesta turvoksissa.

Poijan perkeleet olivat nakkivarkahia ja säälittäviä lehmänlannan tapuuttelijoita. Varastivat Sesilen takin naulakosta.