Ilmoitan, että hengissä ollaan Tapanin myrskyn jälkeen. Mutta paljoa ei naurata. Ei kyllä jaksa itkeäkkään. Olemme olleet nyt ilman sähköä, vettä, puhelinkenttää neljä vuorokautta ja ilmeisesti sähköä saadaan uuden vuoden jälkeen.

VIRVE-viranomaiskanava kaatui heti eli hätäkeskuksiin ym. oli vaikea saada yhteyttä ja samoin viranomaiset eivät saaneet koordinoitua omaa toimintaansa täysvaltaisesti. Vapaaehtoisjoukkoja ei saatu kasattua, eikä sellaiseen ole varauduttukkaan.

Nyt kuuluu parempaa. Vanhusten luona on pystytty käymään ja kuljettamaan pahimmista paikoista pois. Hätämajoitusta on järjestetty. Virve ollaan saatu toimimaan. Veden jakelu järjestymään. Sairaaloiden toiminta järjstymään.

Jotain myrskyn voimakkuudesta kertoo ehkä teille, että Tapaninpäivänä olin viemässä Äijöä töihin klo 7 aamulla ja tielle oli 20 kilometrin matkalla kaatunut 3 isoa kuusta. Tulimme noin puolentoista tunnin päästä takaisin ja puita oli 38 tiellä. Pääsimme puikkimaan pienellä autolla ojien kautta kotiin, isot autot eivät päässeet. Sähköjen menon myötä alkoi kellariin kasaantua vettä ja lähdimme hakemaan apua aggregaatin muodossa. Lopulta saimme haettua sellaisen 100 kilometrin päästä. Bensa oli monilta huoltoasemilta loppu tai huoltoasemat olivat suljettu sähköjen puutteen vuoksi. Onneksi meillä oli käteistä rahaa ja tuuria, etä saimme bensaa. Kellarista tuhoutui saunaosasto veden myötä ja jo aikeisemman päätöksen mukaisesti vakuutusyhtiö ei korvaa tulvavahinkoa. Jos talon päälle olisi kaatunut puu tai salama olisi iskenyt ja talo palanut, olisimme saaneet vakuutusrahat.

Kovin raskasta oli katsoa Äijön taistelua vääjäämätöntä vastaan. Pelottavaa oli myös suurten kuusien kaatuminen muutaman metrin päässä autosta, kun yritimme hakea bensaa lisää. Tiet olivat silloin poikki ja olimme täydellisesti jumissa Matildassa. Kun tiet olivat auki, Äijö tyyräsi minut tänne sairaalan lähelle, olisihan se ollut kohtalon ivaa, jos täydellisessä pimennossa ja avun saavuttamattomissa synnytys olisi käynnistynyt.

Monilta meni koti, auto, vahinkoja maksetaan vielä pitkään. Niin meilläkin, jollei jostain satu ihmeellisesti tippumaan muutamaa kymppitonnia tilille. Pahinta on kuitenkin ihmisen avuttomuus ja nykyihmisen luotto viranomaisiin, jotka omien järjestelmiensä pettäessä ovat kyvyttömiä auttamaan ihmisiä. Meillä palokunnan pojat ovat ajaneet edestakaisin laajaa aluetta neljättä päivää ja koputelleet ihmisten oviin. Myöskin vapaaehtoisia pitäisi pystyä organisoimaan raivaustöihin, kunhan oma perhe, talo on jotenkin turvattu.