Elämä se o sit kans semmost. Ko yks ovi sulkeutu, ni toine avautu.

3.3.1995 mää osti ollikkalakaru kämpä ja Iso-eno remontteeras sen iha karamelliks. Mää asusi siin sit Maximukse kans rapiat 15 vuat. Tai ei Maximus niin kaua asunu, ko syntyski vast kesäkuus 1996. Siin huushollis o mont ilo koettu ja mont parku väännetty.  Ko Maximus kuali, kuali mun rakkaus kans siihe asunto. Ja uus elämä alko tääl Matildas.

Tänä ko mää sulji viimese kerra ove takanain, niin mää tein sen hyväl miälel. Mää toivo, et uus asukas, joka o kans yksinäine naine, tule kans siin asunnos onnelliseks ja tykkä elämästäs. Siin huaneistos o hyvä henki.

Mul o alkanu elämäs uus sivu.