Meinaan juttu. Olin jo tehnyt periaate päätöksen, että seuraava juttu on KAUHEA tarina synnytyksestä, verestä ja voihkeesta ja tietenkin murteella. Mutta ei mulla hermo pitänyt, ei muuten pidä muutenkaan. Siis NYT!

Juu-a-kimi ei suostu syntymään. Hänestä on mitä ilmeisemmin tulossa hetero, koska on noin kahden viikon ajan pitänyt päätään tiukasti naisen lantioluiden välissä. Tosin pientä hienosäätöä tässäkin asiassa on,  joten hän voisi tulla hyvin ulos sieltä. Vai pelkääkö hän eksyvänsä ulostuloportin pöheikköön? Juu-a-kim, gps on keksitty ja mielelläni sinulle sellaisen hankin, jos koet sen tarpeelliseksi.

Mutta VAPISE JUU-A-KIM!! Ensi viikon keskiviikkona otetaan isot tropit käyttöön ja sitten sieltä tullaan vaikka kuinka itkettäisi.

Eniten eilen hämmästytti tämä iltalehtien lööppi, että miesten pitäisi saada oikeus synnyttää. Voi hyvä isä, siitä kuulkaa vaan minun puolestani!!! Olin taas niin ällikkänaisena, etten ymmärtänyt lööpin tarkoitusta. Onneksi pikkusiskoni Pynteri valaisi minua asiasta, että oikeus halutaan naisille, jotka ovat jo siis muuttuneet leikkauksin miehiksi. Siis he ovat siis miehiä, mutta eivät kuitenkaan halua toimia miesten tavoin, vaan haluavat kuitenkin olla siis niinkuin naisia........ juu sitä minäkin!!!

Minä olen nyt yliajalla ja yök, nyt hellämielisimmät lukijat hypätkää rivin yli, sain vielä viime hetkellä pissa- ja hiivatulehduksen, joten mielelläni voisin antaa kohtuni, mahani, tissini esim. Äijölle.

No omassa tuttavapiirissäni ei ole hetero-, eikä homomiestä, joka väen vängällä haluaisi synnyttää itse oman lapsensa. Monituhatvuotisen patriarkaalisen maailmanmenon jälkeen, miehet siis kuitenkin sysäävät tietyn vastuu- ja osaamisalueen naisille. Jos synnyttäminen olisi kivaa ja hauskaa, niin kyllä kai sitten. Lyhyen pikagallupin jälkeen, erittäin suppealla otoksella, sain vastauksen kysymykseen - haluaisitko synnyttää ja kantaa lasta keskimäärin 40 viikkoa - erittäin negatiivisen vastauksen, joka ei jättänyt vaihtoehtoja. Lisäksi tehosteena käytettiin ruumiinkieltä, joka viestitti vahvasta kieltäytymisestä edes ajatella asiaa.

Suutari siis pysyköön lestissään, mutta toki myönnän oikeuden jokaiselle kohdunomistajalle synnyttää, oli hän nyt sitten passinsa mukaan kumpaa sukupuolta tahansa. Kannattaako siihen käyttää valtavasti hedelmöityshoitoihin varattuja varoja, enpä lähde spekuloimaan, mutta adoptio-oikeuksien löyhentämistä kyllä kannattaisin ja mm. sijaishoitoperheistä on huutava pula, niin miksei tähän työhön hyväksytä sateenkaariperheitä?

No Juu-a-kimin suhteen ollaan kokeiltu nyt kaikki mahdollinen perimätieto mitä ollaan kuultu. Ollaan siivottu, syöty, lenkkeilty, naitu, saunottu, itketty, kiroiltu, käsketty, jopa luotettu kohtaloon.

Eilen ollessamme Äijön kanssa kaupungilla, Äijö varovasti kysyi, jos voisi mennä oluelle ystävänsä kanssa. Sovittiin, että hän viettää ns. vapaaillan ja minä menen Pynterin luo yöksi. Illalla kohtalon sormi osoitti ja selvisi, että mikäli synnytys alkaisi yöllä, mieheni ja lapsen tuleva isä olisi niin sanotusti räkäkännissä, äitini lähtisi hoitamaan kuumeista lastenlastaan Helsinkiin ja toinen siskoistani lähtisi aamulla kehitysvammaisen lapsensa kanssa Paimion sairaalaan. Eli minulla ei olisi ketään tukihenkilöä sairaalassa.

Alkuyöstä alkoikin oikein mukavasti supistella, juuri sen verran, että ehdin henkisesti lähes panikoitumaan. Ja sitten se loppui. Hermostuin siitäkin. Ensin luvataan ja sitten ei kuitenkaan.

Vein Juu-a-kimin pappansa haudalle, joka täyttäisi huomenna 67 vuotta. Siinä sandaalit (kenkävaihtoehdot vähissä) täynnä lunta kahlatessani hautuumaalla putsaamassa kiveä ja kädet täristen kynttilöitä sytyttäen, käskin vanhempaa sukupolvea kehoittamaan nuorempaa. Mutta koskas nuorempi sukupolvi olisi vanhempaa uskonut.