Herrahan kertoi Saaralle, että tulee antamaan Saaralle ja Aabrahamille lapsen vielä vaikka Saara oli jo yli 90 vuotta. No olisihan siinä nyt nauranut moni muukin kuin Saara, vaan niin siinä sitten kävi. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Iisakin. Siitä sitten syntyi monta soppaa, kun Aabraham oli saanut pojan Saaran palvelijan kanssa, Ismaelin, ja siitä sitten syntyikin ensimmäinen saippuaooppera mikä maan päällä tunnetaan, autiomaineen kaikkineen, joten palataanpa ihan tänne koto-Suomeen.

Minäkin nimittäin olen raskaana.

Luit ihan oikein, minäkin ,Olga Karikko, olen raskaana, 39 vuoden kunnioitettavassa iässä. Ja senkään ei pitänyt millään tavoin olla mahdollista.

Vanhemmat lukijat muistavat, että tällä palstalla ollaan satunnaisesti puhuttu lapsettomuudesta ja sen tuomasta surusta. Monet muistavat senkin, että minun munasarjoillani ei lapsia pitänyt tulla. Syynä siihen oli parikymppisenä sairastettu paha munasarjatulehdus. No joku voi jopa muistaa sen, että alkukesästä kamppailin pahaa masennusta, liskoa vastaan. Melkein lisko voitti, mutta henkiin jäätiin.

Päälääkkeeni vaihdettiin silloin ja kun se ei auttanut, etsittiin vikaa kilpirauhasesta ja nekin eivät selittäneet jatkuvaa kipua, huonovointisuutta, mielialan vaihteluja, itkeskelyä ja väsymystä. Lääkäri sanoi sitten, että otetaan tutkimukseen valkosolut, onko siellä jotain häikkää. Lähisuvussani kun on ollut syöpää. Olin niin loppu, että minulle oli aivan sama vaikka syöpä olisi tullut ja kuolisin huomenna, kunhan tietäisin mikä rouvaa mättää.

Parkusin taas sängyssä ja vaadin Äijöä viemään mut paikalliseen mielisairaalaan, koska halusin vain kuolla ja mahdollisimman nopeasti. Äijö töpsötteli siinä ympäriinsä, kun akka on nyt noin hulluksi heittäytynyt ja mutisi siinä itsekseen, että jollei paremmin tietäisi, niin väittäisi, että tiineenä sä olet. Minähän sain raivarin, koska ensinnäkin lehmät ovat tiineenä ja se on MAHDOTONTA!

Jäi se kuitenkin takaraivoon kaivelemaan ja kävin salapitäen hakemassa sen raskaustestin. Kenellekkään en toki kertoisi, että näin hulluksi olisin heittäytynyt. Ja sieltähän se tulos pomppasi ennen kuin kissi ehdin sanoa, kaksi kirkuvan punaista raitaa. Kyllä siinä piti istahtaa, siitä huolimati, että istuin jo vessanpöntöllä.

Tammikuussa pitäisi kahtiajako tapahtua.

Aika hurjaa tämä on ollut, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että sikiö voi oikein hyvin (äiti ei vieläkään). Kovin vilkas se on ja viimeksi kun katseltiin, niin jätkä heitti volttia ja ensimmäisenä käänsi kasvonsa ultraan ja käsi pitkällä moikkas. Sanokaa nimittäin mun sanoman, että jätkä siitä tulee ja isäänsä tullut. Siinä on nimittäin äidin mustat hiukset ennen viiskymppistä tuhkan valkeat.

Siis tietenkin jos Jumala suo ja miksei soisi.