Viime vuanna sain hirmuiset itkupotkuraivarit elämälle, kun en ole äiti ja tavoittelin pohjamutia tosissani. Taisin siinä pilata Äireen, Pynterin ja Rva Merenkin äitienpäivän kieltäytymällä äitienpäivälounaasta ja ulisemalla vain omaa pahaa oloani. Huomaan, että tänä vuonna on helpompaa, vaikka suru syrämmessä onkin. Sain lohtua viime vuotisista kommenteista ja kirjoituksesta, joka löytyy täältä .

Paljon on tapahtunut, mm. Ofelia ja Papu odottavat esikoisiaan ja iloitsen heidän puolestaan, tavallaan on heidän ensimmäinen äitienpäivä. Äitienpäiväänsä viettävät myös Rva Meri ja Pynteri, olen tavattoman onnellinen heidän puolestaan ja siitä, että heidän pienokaistensa myötä olen saanut kaksi ihanaa pikku ihmistä maailmaani. Iloitsen myöskin Rva Pinen lapsista, joiden kanssa synkkasi valtavan hyvin Pohojanmaalla. Kyllä näitä lapsia lähellä on. Minua lohduttaa myöskin käymämme pitkä keskustelu Rva Pinen kanssa siitä jaksaisiko näillä vuosilla äitiyttä enää.

Minä olen omalla tavallani suuren perheen saanut, suvun pienokaisista ja isommista, sekä työstäni, jossa saan olla läsnä aikuisena, kaverina, rinnalla kulkijana nuorille mielenterveyskuntoutujille. Siellä hyväksyvien silmien ja lämpimän halauksen tarve on suunnaton. Ehkä tämä on minun äitiyttäni.

Kritisoin aikanaan kirjaa Enkeleitä hiuksissani, jossa kerrottiin jokaisen vauvan sielun valitsevan äitinsä vaikka tietäisi, että äiti päätyy aborttiin tai on lapselle huono äiti. Sitä siksi, että voiko Jumala olla niin paha, että minulle, joka olisin varmasti hyvä äiti, ei annettu tälläistä mahdollisuutta. Kukaan vauvasieluista ei halunut minua. Uskokaa tai älkää, mutta silloin kun ihminen on perimmäisten kysymysten parissa, ei sitä kuulkaa ajattele enää kovin ratitionaalisesti. Okei, jos asia on niin, ettei kukaan sieluista valinut minua- siis lähtien siitä, että tämä teoria on totta- niin ehkä tarkoitus olikin, että saan tämän "perheen" muulla tavalla. Ehkä olen omalla tavallani hoitanut "äitiyttäni" siten, että joku nuorista on saanut kipinän elää elämäänsä. Ehkä minä en olisi jaksanut antaa näille nuorille mitään, jos minulla olisi ollut oma lapsi. Mene ja tiedä, Jumalan tiet ovat ihmeelliset.