Mää ole ihmetelly tätä facebook-systeemii. Et niiko kavereit haetaan siält sit ja sit lasketaan et kenel o enite. Ei siin mittä ihmeellist, jollei käyttäjät olis aikussii ihmissii. Aikuse ne siäl sit ihmettele, et onks mul sit yhtä ystävää, ahaa mul o ystävä Matti Meikäläine, josta tuhanne kilometri pääs. Otaksmää sen ny mun ystäväks vai e, voi kauhiaa nyy mul tuli onkelma. Mul on tää ystävä täsä ja päätösvalt otta tai jättä. Jos mää ota mul o se ystävä ja ystäväkirja o niiko täyrempi, mut entäs jos see o joku hullu? Voiks mää otta sen ystäväks? Jos naapuri Anne vaik tiättä, et see o iha hullu, oleksmää sit hullu ja? Ihmise voiva ajatella, et mää ole, ko Matti o mun ystävä. Saisiksmää yhtä julkkist mun facebookki? Tai jos joku julkkis vahvistais, et mää olisi sen ystävä, see olis kaikke paras. Mää pistänki tost heti, niiko anomukse tol Julle Julkkiksel, joo.. Voi Pyhä Sylvi!

Olli julistaa nyy heti, ettei Olli laita koska julkisest ittelles sivui ystävänkeruuseen. Asia o ny nii, et siit ei voi ottaa kerta kaikkia painet, et tulisiks niit ystävii vai ei. Ajatelka nyy, siin mää orottasi kuukaure päivä ja ei vieläkä ol mittä ystävä. Perk. siin tarttis otta soittokiarros suku ja anoo ja rukoilla, et laittaka nyy munki teirä ystäväks, et munki sivu täyttyis kuvil. Kyl näi laajast ja hullust suvust ny joku lähtis siiheki savotta. Ei kai sitä ny julkisest vois ilmotta, et meil o yks jollei ol yhtä ystävä, noi niiku suvunka kunnia tähre. Ja kyl siit sit taas kahvepöyräs juteltas, ko Olli piti siitäki pulast pelasta. Sitä paitti lähtisinkö mää sit kannettava kans leivoskahvel, niiko ystävii tapaama. Tulis halvemmaks ko ei tarttis tarjoo kenellekkä, mut ei kyl kukka tarjois mulleka.. Ja siin mää sit tuijottasi niit kuvakkei siin pöyrän toisel pual. Ja olisi hilja, enkä juttelis mittä.

Kyl mää ajatteli sittenki kualla. Kato siin sit näkis et kuka o ollu ystävä ja kuka ei. Ja kaik ajattelis vaa mua ja mää olisi päätähti. Mut mite see mahtaa olla sit, ko aika moni mun ystävist o suljetuis laitoksis, et pääsisiks nee ja. Internetil nee vois viäl ehkä ilmottautu.. Mun tartte vähä hunteerata. Joo kyl mää pääti et mää sit kuitennii kuale. Sinne saa tulla sit kaik hullut ja juapot ja koko suku ja muut vähemmä hullut ja juapot ystävä. Huamasikstee mää laito ton suvu toho välii, niiko et saava itte päättä kumppa kuuluva, enemmä vai vähemmä hulluihi tai juapoihi..

Tarjoiluu tarttee kans sit olla. Ei ne ol juhla eikä mikkä, jollei tarjoiluu ol. Myytte sitten mun osakkeen ja kuittaatta sil sen vela, mikä o otettu niit tarjoiluu varte. Tilil ei ol arvatekka mittä. Arkku voi olla mikä vaa pahviloora, ei sil nii väli, kuha palaa ilosest. Kituliäkil ei mun kropan sovi täst maailmast lähtee, ko emmää sitä elämä liäkkikä pitäny mitenkäs laihialaisel liäkil. Ja sit laulaa loilotatte, ottaka viinaa mukka, jos ei muute irtoo. Ja sit vois olla se Irenen virsikaraoke, ko pappi o lähteny, nii vetäkä pari kunno juamalauluu tykö. Ja äiree ei sit paini jullie kans, sun kinttus ei enä sitä kestä ja pojaakki o nykyäs nii heikkotekoosii, ettei niit kannata kauhiast nostella!!