Mää ole ny kolme viiko koulutukses Helsinkis. Tää o pakolline vaihe meiti virmas. Mut virma o kansainväline ja tän koulutukse olis voinu viettä mones muussaki maas. Mut mee otetti Helsinki. O hyvä olla Helsinkis, ei vahinkossakaa tartu mittä uurempa kultturelli kokemust. O mukava asusta piänes kopperos, josa jääkaappi vonku äänekkääst, mut sekä ei riitä peittämä yläkerra thaikkuje riamuosotuksi ja nauru, ku ne pela jota helveti pullopyärityst. Mää en sa nukutuks ja muu vitutta. Toine päivä vast ohi täst kolme viiko yhtenäisest jaksost. Melke meni tipatoine rikki tänäpä ja ei viäl tierä vaik meniski. Katteli noit lähikatuje kuppiloi sil silmäl, et o paremp viärä arvoesinet ja ylimääräse raha hotellil, enne ko niihi mene. Joo joo, on ratikka ja on bussi, vai mikä vitu dösä se tääl o, o jopa maanalaine, tunnelbana. Kuulkka mitä mää yksinäs tual keskustas teen?? Enkä mää tiärä onk harmaa ja tihkune Helsinki kauhe viettelevä ulkoilmaretki varte ja ko mää pääse koulutuksest o jo pimmiä. Koulutukses o ollu kahre päivä aika reilu tunti assija, sit mää ole istunu ja kuunnellu, ko mun tyäyksikö ohjaajal o pikkane dilemma ammatillisuure kanssa. Mää ängi itteni tiskama patatiski, et olis jotta tekemist, tänäpä sain pestä ruakasali ylipaskase lattia. Mun täytty sano, et tää o ylivoimasest haastavin koulutus mihi ole koska osallistunu.

Ja vittu koht tää antirasisti muuttu natsi-saksa uber-ss-naiseks, jollei noi perkkele vinosilmä o hilja. Huame ko linnottautu toho rappukäytävä kihartelema ja solmima nauhojas ja lettejäs seittemä naise voimi, ni kyl siin voi muutamal olla pari karvaa vähemmä pääsä.