Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!!

Päivän ehdottomat kuninkaathan ovat jäljellä olevat sotaveteraanit ja lotat, joita ilman nykyinen elämämme olisi aivan erilainen ja tulevaisuutemmekin epävarmempaa. Nöyrä kiitos Heille!

Mee oltti tänä Pynteri, Mr. Dragoni ja Sir Einon kans Turkkusees wanha aja joulumarkkinoil. Sama aikka oli pualustusvoimain paraati, et kommiat hävittäjät ja helikopterit nähtiin, mut muuto käytetti tilaisuus hyväks ja laukatti toril rauhas ostoksil, ko rahvas seiso karuil töllöttelemäs. Mee ny kauhiast mittä ostettu, kuha katotti. Karamelli tuli ostettu ja saaristolaislimppu, mut ei sit muut. Dragooni pyäritti onneruletti ja voit risteily Vikink linel. Voi sitä riamu, ko hää hokas, et hää iha oikiast voitti sellase. Suunnittelu alko välittömäst ja mialusimmaks matkakumppaniks hää valitti munt, Irene ja PI:n (eli piäne ihmise, mut kavereitte keske PI va). Meil o nimittäs ennestäkki yhteist historia Itämere aalloilt. Dragooni osti viäl hiano, piäne vuoluupuuko jussipaira seuraks. (Helavitjat o etsinnä al, mut ei ol tullu vasta viäl.)

Kute meirä reissu ain, lopuks pit mennä syämä jonnekki. Meiti yks suasikeist Turuus o Svartte Ruudolffi paatti, mist saaki iha oivaa einest. Ruudolffi oli kiusallise täyn, mut meit enne ei orottanu pöytä ko yks pariskunta. Saatti sit saman tein kahre henke pöyt, heiti jälkke ja tarjoilija läht meitti opastama sinne. Mää en sit tiärä, eikä see munt assia olekka, et mite siin sit kävi, mut mee oltti siin pöyrä vieres enne sitä pariskuntta ja hee joutusiva meiti vierese pöyttä. Pöyrä oliva keskel lattia eli seinää ei ollu viäres ja meijä ja heiti välii oli vaan sellane 15 sentti. Naine katteli pitki nenä viärttä meiti, jotka olimma posket punasina ja tukka sekasin tuulest ja arkisis, mut lämpimis kuteis ja Dragonil viäl pääkallopait. Hää vinkkaili tarjoilija, et eiks täsä nyy sais mittä muut pöytä, ettei tarttis laste kans samas istu (mää oli iha tyytyväine, nuar mää oliki häne verrattun..), et hee haluais istu rauhas, ettei häirittäs. Mää mulkasi mut en sanonu mittä, syvennytti Dragoni kans menuihi. Mää ihmettele kauhiast, et kummottis ihmise menevä syämä joulupöyrä antimi iha vapaehtosest, ko koht niit saa liiaki kans ja sit tiätenki o pari pikkujoulu viäl ja taas veretä niit laatikoi ja kinkui. Noo jokane tavallas. Dragoni otti tavallise, eli lehtipihvi ja mää oti haloumijuusto hunajakasvispedil laivan potuil ja kermaviilikastikkel. Ja oli muuto hyvä. Mee jutelti hiljaksi Dragoni kans kattauksist. Millo kuulu mitäki veist ja haarukka käyttä, etanalusikoist, viiniklaseist ja sellasist, ko naapuripöyräs saatti Ruudolffi silaka jo pöyttäsä. Siin sit oli jo kertalles menny yks lehtipihvi ja naapurifrouva oli jo kailottanu, et tänne lehtipihvii ja viittoillu meitti. Sit ko se ny sattumoisi ei ollu meiti lehtipihvi, ni see naura kihertämä, kines mun polve ja sanoma, et antteeks nyy va, mää luuli et see o teiti, et saisitta nopeast ruakanne.. Mää en sanonu viäläkä mitä, mää inho ihmissi, jokka käyvä ihol, ilma mun luppa ja yrittävä hoirella vasto parempaa tiatoas mun assioi. Orotelti ja kuunnelti naapuripöyrä snapsikilautuksi ja frouva ylistyst ja voivottelu voisest ja kalorisest muussist. Miäs vastaili ja alko sit itte kertoma kui hyvä muussi o ja kui voist. Voi, voi, mää ajatteli. Meiti ruak tuli ja mee itte siin sit maistelema. Hyvi laatutiatosena lehtipihvikuluttajana Dragooni tuli tulokse, et ei oikke nyy vastannu erellis kertoje laatu, mut syätävää oli. Muu sit ärsyttä, ko lapsil ei ymmärretä tuara pihviveist, yht kovi ne lapseki koitta saara palasiks sitä lihakappalet ko aikusekki. Pyynnöst kyl saati ripiäst. Ruaka oli hyvää ja juttu laukkas. Havaahtusi siihe, ko huamasi, et naapurfrouva oli jo pitkä aika ollu yksinäs ja sit herra palaas paikal. Frouva kysyys vähä arastas et maksetaaks erikses. Miäs tuhahti et ei tiätenkä, mää maksa ja sää maksa mul sit takasi.. Voi voi mää ajatteli.

Pynteri jäi Turkkusee viikoloppuvapaalles ja mee poikain kans palatti takaste. Vein Dragooni Taimistolan kaupunkinossaan ja huamioisin et Eino nukkus rauhas penkisäs. Ajattelin ajella vähä kaupunki läpi ja kattella. Tervaparat ei ollu viäl syttyne, nee sytytetti vast kello kuurelt, mut kuusi oli komia toril. Luaja kiitos tänä vuan kaupunki oli satsannu uute kuusekynttilöihinki ja nii oli loistet. Enne oli va sellaset neljä vaivast valorimpsu, jokka häri tuski ulottusiva puale väli kuust. Häpiähä see o näi rikkal kunnal. Ajeli kirkomäel ja komia oli sankarhautoje kynttilät. Vein kynttelit omil hauroil Helisnummel ja kaunist oli siälläki. Vähä mä hunteerasi, et uskallaks mää ny jättä Sir Eino auto, mut maalaisjärki voitti suajeluhalu, mitä järkke o nukkuva lasta riuhto viire minuuti takia lämpimäst autost kylmi rattaisii ja ulkoilma. Ei mittä. Nii mää vein kyntteli ja aika meni semmone kolme minuutti, eikä Sir huamannu mittä.

Ko ajeli takaasi ajatteli et kaunis o Littlecity armo vuan 2008 ja mää toivo kaikil asukkail rauhallist joulu orotust, täsä väkivaltatilastoje ja huastaanottoje kärkitilastoje kaupunkis eres tän kerra.