Nyy see taas iski se Jaakko, mum miälest joka vuas aikasemma. Ensinnäki äijäl o otsa tulla keskeyttämä hyvi alkanu naiste putki ja sit see visko sitä kiveetäs jorpakko. Eks sää Jaakko ny ymmärrä, et nee vere ova just vast lämpeny, et ei see ny ol oike reilu, et sää rupia niit viilentelemä.

Tää päiv o menny lunkist, ensi maattes Äijö kans kahte sänkys, kyllä KAHTEEN ast. Mee nimittäi lähretti siit lillalillakuppilast iso city ja siamailti sivistyneest viini ja lonkero terantsal. Mee sit hihiteltti ja oltti oike rakastavaise näkösi, et itteeki jo hirvitti. Päätetti lähte legendaarisel REPE KNAKIL iltapalal ja jonoteltti et saati piirakka paril knakil paistetul sipulal, sinapil ja ketsupil. Äijö tiätyst halus Repe sinappi, mikä o ny iha yht legendaarist ko koko kiosk. Mee käveltti kauniis illas kotio joevart ja kukka ei tullu meitti häiriköimä. Äijö päät olla viäl ni hentomiäline, et hää kävel paljo jarpoin kotti. Mää piri santaalit visust.

Sit yäl see sit pukkas, meinas ni kauhhia tuskahiki ja yrjötys, et mää ajatteli et nyy Kariko flik läht Taiva Isi lua. Kattokas ko meiti suvus o tota sappivika ja muutonki hapo ei ymmärrä pysy mahalaukus, va pukkava ylemmäs ittiäs. Mää kerro kuulkka, et ihmine tuntte ittes kipiäks, ko koko laaja selkänahk oli palanu aurinkos piänil vesikelloil, krapulaki vissi yritti pinta, vet ei ollu juat tarpeeks ja sit mahahapo pyrkivä suu ja nenä kaut ulkopualel keho. Mää e muuto sitä paistettu sipula syä enä, vaik see pakkaus onki äärest herkulline ainaki piänes hiprakas. Äijö joutus voitelema muu ja kuuntele mun tuska ähellyksi ja lopultas mee päätetti lähte takas Äijö kotti, ko mun paremma ihovoitteet oliva siäl. Sen verta siin tul sääretty, et mee iha muina immeisinä koisatti kahte ja parannelti olo ja väsymyst.

Kolmelt oliki sit rehvi Hanna kans Saloos. Ai, et ko oli mukava nährä vanhaa nuart ystävä taase. Hanna se assuu etelä-pohojanmaal ja o aik rivakka naine. Kyl mee kaks hiljast ja totist naura kärätetti taas nimp pal, et pari harakkaki tais tippu oksaltas sii turbulenssis. Mee käytti Vuahesaares kahvel ja siäl mää löysi taas ni mukava sana, ko RIKSEVÄ. Meina Hanna tuhahteli kahvila-mammast, joka oli kovi hitta sorttine, et olipa siin riksevä myyjä. Riksevä o siis rivakka. Käytti Ylhäiste sisustustehtaal, mist ny ain jotta piänt tarttu mukka. Kiärrelti ja kaarrelti ymbärs ämbärs ja päärytti syämä ja siiteril Ravintola Vilho, mikä o tutustumise arvone paik jos Saloos käy. Ruaka o kekseliäst ja hyvä. Siin se mäni se viires lomapäiv, nyy jo vähä itteeki jännittä mitä sitä huame keksis. Mr. Dragon soit ja tilas munt autokuskiks rannal ja kyl mee sinne mennäki. Mää ei va tiärä mite mää ton selkäni kans siäl pärjä. Mr. Dragon jouttu ruiskumaalaus hommi ensteks, et saara munt koko selkä aurinkovoitte all.

Ai ni mää sai Hannalt lahjaks sellase taotu metallilehre, et mää saa roikotta kaulas. Mää nimittäs tykkää kaikist sellasist. Mää toivo, et see ei ollu va kiaroutunu tapa ilmotta sellane vääjäämätöine assia, et syksy lehti, maaha ehti ja loma o koht lopus........