Mul o yks semmone salane intohimo, mää nimittä tykkä hiplata avaimi.

Kakaran mää oli iha katkera ko mee asutti AIN semmosis tylsis omakotitalois, eikä missä lähiöis kerrostalois, ei eres rivitalos, vaan ain jonkisorti rintamamiäs talos. Ja arvakka millane juttu o joka rintamamiästalos 70-luvul? Iha saira iso ulko-ove avai. No arvakka kehtasiks semmost kanta kaulas? No ei. Mä oon saanu siis elämäni ehkä kahdensadanne trauma ko mää e saanu olla avaikaulalaps, vaik kaik muut oli. Paitti mun paras ystävä, jonka äiti oli ain koton ja paisto silakkapihvei, joihi joutus laitta etikka, joka onki sit mun kahdessadasensmäne trauma. Mä e muuto viäläkä syä etikas lillutettui silakkapihvei, hyi helevettiläine. Okei, mut siihe avaime takasi. Ni tiätyst mee olti siin rintamamiästalos viäl ni köyhi, ettei meil ollu ko yks avai ja se oli ain tiätys paikas piilos ja Kirjul see oli laros misä oli ampiaispesä ja mää oli allerkine ampiaisil. Jesus, et mää karehri mun ystävii ja varsinki serkkui, jokka asusiva tyäläislähiös ja niil oli oma ABLOY-avai kaulas roikkumas ja niil oli viäl siäl lähiös KYLPYAMME ja PARVEKE!! Meil mittä maal ollu.

Mää en olla koska iha tyysti karottanu avaimi. Ja mää e voi ymmärtä semmosi ihmisi, kute meiä Pynteri, jokka karottava avaimi tost va, iha niiko taikurit. Simbsalabim, avai katos. Kyl mää ole unohtanu joskus avaime, mut karottanu..en koska. E eres kännis.

Ohkola B-miälisairaalas miäste suljetul nöösilikkan mää tajusi sen, et miälisairahoitaja ei erota miälisairast ko ne avaime. Ja sen mää ole visust pitäny miälessän kaik nää vuare mikkä mää ole miäleterveystyät tehny. Avaime ova vallavälinei, näil avaimil o mahrollisuus päästä sun ulos, jos sää käyttäyry hyvi. Näil avaimil mää pääse ulos, mut sää jää tänne. Moni vanha tyäntekijä heilutteli avaimi potilaire noka eres, osa eres tiarostamat sitä. Mää hunterasi, et mää pirä ne avaime taskus, ko huamasi et joskus siit tuli iha turha paha vert.

Mää e ol iha varma oleksmää rakastunu ensmäitteks Äijös sen valtava avainippu, mitä see piti vyälenkisäs ketjus roikkumas. O seki yks syy rakastu ihmise, see pääse monist ovist sisä. Viimestäs sillo mää sekosi, o Äijö esitteli mul isoi, vanhoi, painavi Kakola avaimi. Josta see oli semmosiiki hankkinu, enkä mää eres kyseenalaistanu sitä. Miättikä ny. Mitä ihmine lähtis valehtelema sellast et täsä o muute Kakola avaimi. Sano olles sillo paikal, ko lukkoi ym. oli uusittu ja nee oli heitetty roskalaval. Sitä e tiärä oliks sisäl vai ulkopualel .

Kun mee hankitti The Talo, mee saati 5 tavallist abloy-lukko avaint ja 5 vanha suurt järeet avaint (Kakola avaime ova suurempi). Voi vitsi ko ne abloy luko avaime ova sit säälittävi. Olis see messevä, kanta olkalaukku selkä väärälläs ja sano kysyväl, et ei tääl ny muut ol ko toi meiä kotitalo avai.

Mää e eres viitti alka kirjotta tähä miäle avaimist ja avaimist mitä mää käytä usei vertauskuvan elämäs etepäi siirtymise tai avaimist mil ratkasta joku onkelma. Mut sen va sano, et mää ole koko ikän oikestas orottanu, et mä saan "emännäavaime" vyätäsil ja sen mää aio toteutta ens syksyn Isooskyröös 1700-luvu markkinoil. Mää pukeuru iso tila emännäks ja pistä raskaha avaivyä lanteil roikkuma ja luppa, et siin o kaik Kakola-avaimekki kilisemäs.