Mää tallusteli uurelles ton merel ja yriti saara kuvi joutsenist.
Joutsena oliva viäl lahre toisel pual ja näyttivä mul persiitäs va.
Aikani kuluks oti vere ja jää leikist kuvei ko nee oli mun miälest nättei elementtei. Tai samaha elementti see o, eri muaros.
Kive lupasiva, et kyl meri koht vapautu.
Vanha naakka kattos toist ja olis niikus ei olis ollukka.
Mää siirtysi järve pual ja käppäili järve keskel oleval piänel saarel, misä o laavu. Moni muuki oli kulkenu, pilkkiny ja hiihtäny siäl.
Mänty saares lupas, et koht mää sa katto sitä va kiikareil rannast.
Kalaperkausmaja ja savustuspöntö orotta kesä tulevaks ja. Silla yli lähretä iha ranna tuntumast Haltia-polul. Siält kiärretä luantopolku ja sit päästä pitemmäl vaellusreiteil, yhtesä o 50 kilometri reittei ja pitkospuit.
Puro orotta, et pääse vapaute ja jos oike tarkast katto voi siäl Haltia-tontunki nährä. Kattojan silmäs se o. Aikuse ei yleensä nä, lapse kyl useinki.
Aamul alko aurinko pilkottaes, vaja kuiski, et tänä hää karista lume poies niskoiltas.
Pari tunti siit, hää alko synnyttämä.
Ensmäse kuahu.
Neljält iltapäiväl....
...Akka töihi.
Kommentit