Kun koko kesä meni voidessa huonosti, enkä minnekkään päässyt, niin odotin perinteistä Isokyrön matkaa kuin kuuta nousevaa. Nyt lähti muuten melkein kirjakielellä, johtuen varmaan siitä, että aivot on asennettu työkirjallisiin tehtäviin, mitä vielä täällä kotona väänsin. Pitäiskös ryhristäytyä ;D

Ni ko mää ni huanost voisi, ni mul oli suuren haaven pääst pohjamaal lystipitto ja tapama vanhoi tutui. Ja vihronki see päivä koitti jollo auto nokka kääntys koht lakeuksi.

Oli niimppal kaunist ko silmi kantamattomi oli kypsä vilja, tilkku tilku vieres, latoi siäl tääl. Oti mää panoraama kuveiki, mut ei ne tääl taitasis näky. Kyl se siin Huittiste kohta alko jo kiäliki käänty pohojamaa murtel ja Etelä-Pohjanmaan kyltti tuli esil, ni kyl oli ni laviaa, ni laviaa. Meirä suku o siält Laihialt päi, ni siäl o kiäli lavia, ei se joka paikas ol.

1700-luvu markkinoil täri taas suunnistiva myymä ja paikkaha o siävä ko karamelli. IsoKyrö vanha kirko viäres. Siin o lähel see kuulusa paikka missä see Nuijasoturi ja entine nimismiäs Jaakko Ilkka menetti pääs vouti Abraham Melkioripojal. Aabrahammi toimi pikkase hätäsest, ko sillone sotapäällikkö ja herra Klaus Fleming oli määränny nuijamiäste johtajat säästettäväks. Mää kyl luule, et vaik Aabrahammi olis tiaro saanukki, ni hää olis paikalliste nuijamiäste vastustajie kans ollu sitä miält, et Jaakko Ilkka o paree ilma sitä päätäs, ko pään kans.

Täsä o Helena toine myyntitykki artikkeli. Kopuka ova valmin lähtemä laste leikkeihi. Toine hitti oliva bambulankast tehryt antibakteerise tiskiräti. Ja kyl siin muutaki meni niimppal, ettei kotia juur tarvinnu tavara pakata.

Meiti Sesile sit taas myi omi virkkauksias ja niist mul ei valitettavast ol kuva, mut semmosi hartiahuivei ja kintai ja sit hänel oli tyttäres Hoppu Desingni kiärrätystuattei. Täsä o terapialuurankot lährös unisi kainaloihi. Terapialuuranko tehtävä o aja kaik haamu ja kaappiluuranko pois lapse lähelt. Nee ko tuleva siihe sänky viäre pelottelema, ni nee huamava, et paikal o jo yks kollega, ni ne lähtevä pois.

Mää ku e itte mittä te, enk mittä osasiskas, ni oli lähin moottoriturpan joukois ja lokistiikkapäällikkön. Mää oli Äire ja Irene kans sunnunta-aamun 1600-luvu lopu "Julkises Jumalan Palvelukses, joka pidetän Isonkyrön Wanhassa kirkossa Sunnuntaina 14. p:nä elokuuta Herran Wuonna 2011". Palvelus piretti W. 1694 annetun Jumalan Palweluxen ynnä w. 1701 annetun Wirsikirjan jälcen. Kirkkoherrana ja saarnan pitäjänä toimi Artturi Kivineva ja Weisuuta johti Suvi Koivisto, kanttori. Tilaisuus oli hieno ja ajatuksia herättävä. Kovin oli raskasta ihmisen elo silloin. Maanpäällä ei muuta luvattukkaan kuin tuskaa ja kärsimystä ja taiwaassa lisää, jollet osannut ittiäs oikean laiseks kilvotella. Saarna oli hieno. Kivineva toi puheen 1500-luvun tiukasta, vihaisesta Jumalasta Piispa Huovisen sanoihin armeliaaseen Jumalaan.

Päivä oli pitkä monel ja väsymys alko kolkuttama ovel ni piänel ko suurel ihmisel.

Aatu-poika oli pössykkäs kans valmist kama kotilähtemä. Aatust mul tuli miäle Vaahteramäe renki Aatu, joka lapsen, ehkä o ollu tämmöse tapane. Eemeli oli varmast enemmä tavoteltu, mut mul tuli kasvoist miäle Aatu-renki.

Hiano oli olla ja ystävi oli ihana tavata. Enite muu ilahrutti taas pitkäst aika tavata mun syränystävii Vilukissii ja Rva Pinea. Kummallaki oli pikkane lahja syntymättömäl ja Vilukissi jo uhkas raahata syättötualii ens vuareks, ko meit o kaks liikentees. Ainoo mikä muu harmitti, oli etten Mumma kullamuru Pyry nähny, ko oli huinimas Rva Pine kans Seinäjoel. Mut kuulema perustel sai sen johtopäätökse, et Pyry o vuare jälke erelles vauhris ja pikkase nopiammil jaloil. See voi olla, et Pyry Äire huntera seurava lapse kohral hiama tota nimivalikoima..

Olotilas mul ei kauhia ihmeellisi ollu, mut liikutuksest  tai ilost mää vollasi joka hetki. Ilost ko mää näi jonku tutu tai kuuli jonku hyvä asia. Surust ko Äireen pikkuserkku Topi kuali ja kirkos ko kuulutetti, et 23 vuatias nuari oli kuallu. Mää e sitä kyynel ja räkätulva saanu millä hallintas. Mut jos oli kyynelt, ni oli nauruki. Voi jestas, sitä nauru!!

Äijö muu oli koti jo orottanu. See oli puhretöikses jätepaloist nakutellu uure veranna mul portaire päähä. Et o sit mihi istu, ko puuskuttamine oike alka.