Elämä ilman vettä on todella vaikeaa, kun siihen on tottunut, katkokseen ei ole varautunut ja kun on 5 viikkoinen puklaava vauva kainalossa. Meillä on vesilaitokselta jokin iso syöttöputki hajonnut. Vettä tulee kun kerkiää.

Vettä ei puutu taas silmistä, kun sain Virman asiakkailta lahjoja. Liikutuin, kun he olivat keränneet lähes 100€ Juu-a-kimille "moposponssia". Nämä ihmiset elävät suurin osa köyhyysrajan alapuolella ja miettivät mistä saavat ruokaa päivittäin. Käyvät leipäjonoissa ja eri avustuspisteissä syömässä ja hakemassa tukikasseja. Ja silti olivat saaneet tuollaisen summan kasaan. Oi, että kun itkettää. Itkettää vielä sekin, että slummista lähtenyt etiopialainen MIESpuolinen opiskelija oli tuonut minulle lahjaksi Etiopiasta kantoliinan. Eiköhän sekin raha olisi tarvittu ihan muualla. Itkin ihan "simona", kun kantoliina on niin pienikin, etten minä sinne nyt mahdu, mutta kaunis sininen liina päätyy kyllä vaikka pöytäliinaksi.

Ihmisten hyvyys ja ilo antaa vähästäänkin vetää niin, niin, nöyräksi.