Siin see o, tiä kotti. Ton tiän pääs on mun ja Äijö tuleva koto.

Mää piri oike tarkotuksel semmose nettidiääti, enkä ottanu kannettava mukka The Talol viikoks. Toki mää tääl kaupunkis käyressäni kävi äkki tarkistamas, et kaik o kunnos, mutte muuto kirjotellu mittä. Loma tosisas kesti viiko ja meiti piti Äijö kans yhteisvoimi saatta kakkoshuane valmiks, mut ei siit mittä tullu. Tai no tuli ja tuli, mut ei mittä kauhiast.

On siin ny seinä saane kyprokki ja nee o paklattu, laitettu toi muuripinnote ja katto valkolakatust puust. Siihe se sit tyssäs ja noiki homma hoiti Äijö, paitti muuripinnottes hää tartti muu, siihe viäre kuuntelema, et kui saatana, kauhia, paska ja väärä maali mää ole ostanu.. No lopputulos o kuitenki mun miälest mun "tyän" vuaks aikkast hyvä näköne, vaik itte sanoki.. Sit homma loppu siihe, ko ei saatu lattialaminaatti. Ne tuleva ens viikol. Ja tapeti mää leikkasi valmiiks vuoriks (vuota) , mut Äijö oli sitä miält, et Jumalaki lepäs yhten päivän, ni kyl maar hänki sit voi pari päivä levätä..

Siit muuto sit sukeutus semmone riita, et oksa pois suutari joulukuusest, mut ei kuitenkas meiä. Meiä pihakuusi tai pihta se o, o paikallas. Täsä:

Mää e iha varmastas muist miks enne vanha laitetti kuusi kasvama kototalo pihal, kyl see jotta vartioitti. Semmää muista, et pihjaji laitetti kauemmas pihast, ko nee piti vainaja omal paikallas. Pyhä pihjala ohitte ei kalmo enä pitäny tulla, ko oli kertalles talost ulos saatettu. Noo see riita ny sit laantus omias seuraavan päivän ja tais olla semmost ressi purku va.

Mää lämmyti pari kerta saunaki ja pesi se peri juuri. Kyl siin muuto ainaki neljä vuare paskvere likosivakki seinist, olise kauhhia. Mut hyvä oli olla löylys puhtas saunas. Lämpö oli hyvä ja lempiä. Mut mää tuli siihe tulokse, et ei mun aut ko vaihta kiukkase kive, nimittäs ko mää pualtoist tuntti lämmyti, ni pual tuntti mää sai heittä löyly ja sit see oli ohi. Tosi sauna seinäkki siäl kellaris imivä sitä lämppö ni pal ittesäs, et tuntu ko ne olisiva olle keuhko, jokka elivä ja henkittivä.

Meil kävi mialusi viaraiki. Helena-tantten miähes kans ja toiva tuiki tarpellisi, nimittäs villasukei neljä pari! See ol valtava hiano lahja näi tämmösel, ko ei itte ossa mittä tikuta. Sesile Huruki kävi morjenstamas ja sit mun vanha ystävä nuaruure ajoilt Laurenttius. Oli ni pal mukava nährä häntäki. Meil oli käyny tuuri, ko kaupunkist palates poiketti paikallise kaljal, ni Ritu-emänt oli tehny karjalapiirakoi. Voi jesus, kuulkka lämmint voivaluva pirokki , voik paremppa olla. Kysysi heti, et voiraks osta muutama muka, ko Laurenttius seisos ove takan, orottamas, et päästäsis kahvekeitto.  (Ajatteli et osta pastakone ja kokeile ittekki tehrä, osa mää puikulallaki semmose pyäräyttä, mut joskus o hyvä mennä siit mist aita o matali..) Mee ostetti 16 mukase ja veretti kolme pekka melke kaik silt istumalt.

Tosa puuvajas mun tuli enemmänki viätetty aikka, tehti Äijö kans lopu puutyät mitä oli mahrollist tehrä. Kyl se va näyttä, et jos tämmöst pakkast pitä mee jouruta tilama ulkopualiselt puit, ei pääs keväse saak näil. Noist puist viäl, ni yks mikä muu erityisest viähätti The Talos, oli tää iso, vanha tammi täsä keskel piha. See suaja pahimmalt myräkält ja o mun voimapuu. Mää tykkä puist, vaikke nyy niit käykkä halailemas (ainaka julkisest). Äijö o ain sanonu, et häne puus o kuusi. Ny meil sit nee o kuusi ja tammi. Ja laiteta ny muutamast omenapuustaki kuva, toivottavast nee o herelmällisempi ko mää..

Mää muuto heittäytysi huanovointiseks perjanta ja lauvanta meniki oksentaes ja ripuloires. Tänä o paremp, mutto uskalla kovi kauas lähte vessapyty viäres. Ei mul nimittäs olekka ollu pitkä aika näi nopia suale toiminta, et ko jotta suuhus pistä, ni valmiiks saa istu pytyl jo. Emmää ny täst mun sualetoiminna eresottamuksist enemppä, mut tee arvasi, et ko luanto o kauneimmillas, ni ulos tekis miäl. Äijö ratkas asia ni, et laitto auto lämpimä ja sanos, et nyy lähretä ulos lenkil ja semmottos mee käyti muutamas kaunis paikas, autol, lenkil...

Teijo kirkko, mun piti kävel toisel pualellekki ottama kuva, mutto voinu.....

Mereranta. Mää orota kovi, et jäätiä avautus ja pääsis ajama kaupunki Halikolahre kaut.

Matildajärve ranta. Kauemmpa oli pilkkijöi ja moni oli täst lähteny hiihtämä. Määki oike hunterasi, et jos määki viäl sukse ostasisi. Pääti joskus yläastel, etten ikän suksi koske, mut jos kuitenki...

The Talo tiätenki sinisel hetkel. Paljo o laittamist, ni pal. Mut kyl kai see siit sit.