Mää ole iha lamaantunu, virttyny, väsähtäny, huanovoiva ja väsyny. Mää ole kyl nukkunu viimese viiko aika runsaastas, mut see ei väisty. Mää tuli siihe tulokse, et mää ole hullu. Sil tuloksel et Suamalaine Miäs hermostus kans tyyste. Ja ko Suamalaise Miähe miälerauha o järkkyny sitä o vaikia saara paikalles.

Mut mää alota alust, see ko o hyväks nähty tapa. Mää hai josku toukokuus yht tyäpaikka ja mul oli kova orotukse siit. Mää ajatteli, et tää o mun paikka ja mää saa se ko mä viitti vaa vähä sinne päite inahta. Kovil toiveil kirjoti hiukka ylimalkase hakemukse, oliha see paikka jo niiko mun taskus. Ja arvakkaas, ei kuulunu mittä, siis ei mittä. Mää unohri sit se ja vähä tunsi alakulo, et mun ny o puntari pistetty ja huanoks punnittu ja mun arvo tyämarkkinoil o mitätö. Mua kirveli, ko ei mua eres haastattelu pyyretty. Mut mää oti siit puhti ja tei nykyses tyäpaikas, jos mahrollist 120 lasis töit ja oli oikke miällyttävä ja mukava kaikil ja mää siin hulluurepuuskas sit läjäsi mun syksy ohjelmaki valmiiks. Sit mul iski tää hirviä flunsapoikane, joka o osottautunu nii sitkiäks, et täsä mää niistä ääni karhial viäläki kuukaure jälki ja puht o iha poies.

Palttiaralla viikko takaperi tuli sit see soitto. Miällyttävä naisimmeine pyys muu sinne valintahaastattelu. Emmää nyy tiätenkä sinne olis päässy, ko mul oli tyäpäivä, mut mää sai se solkattu siihe päivä väli, ko mun kuitenni piti käyrä terveyskeskukses, nii määvähä venyti sitä. Mul tuli kauhia omatunnotuska, ko mää oli melke valehrellu mun nykysel pomol, joka kuitenni hyvi ymmärtäväisest suhtautu äkillisi menoihi yms.

Valinnas oli mukana 6 haastattelija ja neljä ehrokast. Mää ole elämässäni ollu kahres haastattelus enne tätä. Hermostuksissani mää puhu pajati nii, et ko mää siält ulos selvisi, mää mielelläni olisi lyäny pääni muutama kerra betoniseinä, mut see olis herättäny vaikioi kysymyksi taas töisä. Mää oli nii varma, etten mää sitä paikka saanu, et meni töihinki tehokkaast pualt tuntti aikasemmi. Alta tunni nee sit soittiva, et onneks olkko tää paikka o teiä, et tuleksmää tekemä tyäsopimust?? Mitä siihe sit sanomist, mää oli kerranki iha vaiti. (Siis emmää siin puhelimes hilja ollu sentäs)

Mää oli iha pyäräl päästäni ja korkkasi koto piccolopullo kuahuva. Sit mul iski kauhia pelko, et mite mää ny näi voin tehrä, syyssuunnitelmaki valmis. Mää kääntysi ja vääntysi sänkys ja aamuyäst heräsi karmia migreeni. Töist mää myähästysi kolme tuntti, mut pääsi pää turvonneena kuitenni loppupäiväks sorvi ääre. Iltapäiväl mää meni nukkuma ja voivottama olotani Äijöl ja parkusi siin sit ja mää sai pitkäst aika paniikkihäiriökohtaukse ja ulisi kualema kouris. Äijöl käre hikosiva ja niska punotti ja hää yritti rauhotta muu, mut lopultas kaivo unilääket kehi ja käski pistä pää tyyny. Aamul hää sano, et hää ei ny ymmärrä suu, jos taivaast satta paska niska, nii sää vaa hymyile ja huura, et anna tulla vaa, kyl mää kestä, tänne perkele lisä va, mutku tapahtu jotta mul onnellist, nii mää romahra tyysti.

Tehti sit see tyäsopimus, ehro ova hyvä, palkka eriomane ja tyäpari tuntu oikke mukavalt ja mun uure tila ova loistava. Mää jäti mun irtisanoutumisilmoitukseni nykyisel tyäantajal ja hää oli vilpittömä onnelline mun pualest. Mää oli jotenki luanu sellase kuva, et mää ole tyysti korvaamato ja hää saa kauhia raivari. See oli jotenni helpotus ja tyäpäivä päätteeks mää lähri paari, oti mää Äijö tiätenki muka, mut kävi vaa nii ikäväst, et mää joi kauhja määrä rähinäviina. Suamalaise Miähe sialu o Mimosa hipiä ja sitä ei parane kovakourasest kohrella. See oliki sit kolmas maalimasota. Ja se kiteyty sanoihi, mää e lähre sun kans viättämä juhannust mihinkä, et jos sää saatana luule, et ko sää sano, et hyppä, nii mää kysy kui korkial, nii sää saatana ole väärä miähe kans...-Jaa, jaa, sinänsä kauhia ikävä, et mun sialu oliki saanu puhallettu kaike ressi ja huale ja pahoivoinni ulos ja unohtanu kaik tälläse assia, mitä Suamalaine Miäs ei unohra ikinä. Suamalaise Miähe elämä oli raiteiltas, ko hää ei ymmärtäny mihi häne hillitty ja hallittu naisystäväs oli hävinny ja joku pikkupiru oli ottanu tuan kropa käyttösäs. Oltti sit hiljast tyttö ja poikka.

Peri suamalaise tapa ei sit virkattu mittä muut, ko pakollise, vaihretti hyväyäsuuko ja käännetti selkkää toisel.

Helpotus ja huajennus oli valtava, ko Suamalaise Miehe sisu oli laantunu hyvi nukutu yän aika ja hää alko silittä paitapusero valmiiks Helsinki reissu varte. Mee mentti koko konkkaronkka Äitee, Pynteri, Sir Eino, Äijö ja mää perhe Mere lua Helssinki. Mee grillatti, saunotti, nauretti ja tehti mansikkajätskikakkuu Pynteril, ko see täytti 30-vuatta. Meiti ilta oli kaiki puali onnistunu ja mukava. Ja ruaka oli valtava hyvä. Sir Eino kokeili ensmäset juhannuslöylynsä ja ilo oli tarttuvaa, ko hää istu paljus, vettä ja lämmint löyly ihmetelle ja kikatelle.

Äijön kans mee sovitti, et jos Herra sua nii mää e vaihra tyäpaikka seuraava kymmene vuate ja lyäti satase veto, ettei oteta kumpika alkoholi kuukaute. 23.7 here I come again......