Tuassa viimetipalla kurvattiin Sir Einon kans Saleen maito- ja juusto-ostoksil, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttäs. Meit kiirutti viäl se, et olti menos Irene lua äkkiseltäs hakema Ruususatu kirjoja ja kello läheni maagist lauvanta klo kuut, jonka Irene ja Anonymi pyhittävä ain saunalauteil kuuntelemal ehtookelloi ja lauvanta toivotumpi.

Ensi keräsi tavaroi syli ja tyänsi Siren rattai, sit mää tajusi, et tavara tule niimppal, ettei syli mahru ja Sir Eino mustikkapurki ova just tippumas lattial. Pujahteli kassal hakema korii ja tönäsi siin sit samal semmost 186cm pitkä miäst. Pyyteli anteeks ja ryntäsi hakema Siren rattaines. Ja säntäsi pakastetiskil ja sit kassal. Siinähä se sama miäs oli, mun erel.

Sir Eino alko pitämä semmost kalina ja höpinä, et kassaneitiki rupes nauratta ja miäs kääntys ja hänel oli ni huikaseva sinise ja naurava silmäja harmaat pikkase ohimol ja semmose vahva käre, et kummitäti meni iha kanaliha. Miäs nauro koko naamallas ja sanos, et tommosi ne miähe ova, iäst hualimat ne komentele naisi kiiruhtama... Mää meni ni lairoltan, ette mittä osannu sanno, pyysi va Äijöl isänpäivä raha-arva. Miäs viäl katteli ja naureskel, ko mää pakkasi tavaroint. Sit muu alko pikkase ittekki nauratta ja sanosi Sir Einol, et oles ny, koht täst päästä.

Ai kauhja, tääl mää sit hunterasi sitä miäst, anno Einol ruaka ja alo ettimä ittelleniki suuhu pantava. Oli ostanu iso sämpylä ja siihe juusto. Voiteli sämpylä ja alo ettimä sitä juustoköntsä ja eihän sitä mistä löytyny. Kato kauppalapust ja kyl see maksettu oli 6,49€. Kattosi rattaatki ja ei siin sit voinu toreta, et ko mää meni lairooltani kaupas, ni juustoköntsä oli jääny kassal.

Semmost se sit o. Mää sit tiärä onk ruaho aira toise pualel vihreempä, mut ko yrittä tihrustella vähä sinisempi silmi kotoste vähä haalistunempi sija, ni se maksa 6,49€. Ja saa syärä kuiva leippä.