Mää kuulkka tykkä olla välil yksinäs. Mää ole luanteltan sellane sosiaaline erakko, sanno luannetestit tai kuka tahas mitä. Mää aja Äijö välil maaseutukämppäse ja ole va. Enkä mää viitti tavata kettä. Mää käperry oma ittesä, oma maha viäre ja e oike hunteraka mittä. Mää tei oikke kunno leivä ja söi sen hyväl omatunnol, ko kukka ei kattomas mitä see ainane laihruttaja taas mättä suuhus. Mää oti eväsleivä pualikka, pisti siihe pual purkki Abba tomaatti-tonnikala ja sit kunno, muheva siipale homejuusto, eikä mittä, mää laito viäl toisenki siipala ja mikro. Voi jee, ko maistus niimppal hyvält. Itteäni mää tiätenki syämisel petä, mut paree se ko tunnetasol jotta toist ihmist.

Tää mun yksinäisyyre kaipu o kummalline assia. Piänest pitäe mää ole pelänny, et mun hylätä, et muu ei hualita joukko ja mää jää yksi. Mää ole rakentanu piänest pitäe vahvat seinät mihi nojata, jos maalima kaatuu. Mul o vahva verkko jo pelkästäs sukulaasista, mikkä ei tiätenkä must ero pääse, ko samaa vert olla. Toki heeki voi hyljätä munt, niimpä mää ole luanu vahva ystäväverko. Mun ystäväpiiri kuuluu rikkai ja rakkai, mut mää ole ottanu senki huamio, et joskus voi sattu huanost, nii mää ole luanu ystäväpiirii myäs juappoje ja retkuje piirii. Elämäl pitä olla nöyrä, koska ei tiärä koska o kontillas, sii o turha väittä olevas yhtä sen paree, ko kuka muuka, joka o yksinäs parkue raivannu tiäs maalima ja yksinäs myäs täält lähte.

Mää ole kuulkka ilma mittä ittesääli kohnotuksi järjestäny ittellein hautajaisi ja hunteranu et kuka sinne tule. Munt hautajaissi saa kaik tulla. Täyty laula virsi 517 Herra kädelläsi ja sit Rydmanin: Niin kaunis on maa. Mää en ol niiko ajatellu ollenkas, et sinne ei tulis kettä. Mää pirä ni ittestäs selvänä, et tule. Ja näi ko mää tän assia huntera ni mää niiko juhli sit samal neeki juhla. Mää tykkä juhli ja välil o hyvä ittes kuapatakki, ni sit niiko voi synty tavallas uurestas seurava päivä, siis jos Herra sua ja toistaseks o suanu.

Mää jutteli just yhre mun pitkäaikase ystävä kans. Hää sanos, et hää kunnioitta muu, ko mää pirä omistain kiin kene ole siipieni suaja ottanu. Mut just sen taki mää tartte välil yksinäisyyt, et mää saan kualla välil. Huame o jo päivä iha uus..