Mää hunteerasi, et onk tosa feispuukis olemises mittä järke mul? No semmone ainaki, et sa piretty yhteyt kaukan olevi ystävi ja rakkaisi. Tiettä halvaltas, et mitä ihmiste arke kuulu. Mää ole pitäny aika tiukastekin yksityisyyrestäni, enkä ol haalinu muit kaverei, ko niit ketä mää oikiast kaipa. No sit ko mää kuunteli toiste jutui siit, et kui mont ystävä niil o ja ketä niitte "ystävä" ova. No ajatteli, et nyy mää ole käsittäny jota perustavaa laatuu oleva vääri ja määki rupesi ottama ja haalima ihmisi, jokka mää tunne, mutten tunne simmottos kuitenka.

No tääl meiti "emmerdaale" kyläs o toi yks kuppila ja mää ole hyvi välitö ihmine, varsinki kännis. Sekä naisil, et miähil. Joskus jopa julkea ja ihollekäyvä. Mää oli sit jutellu kahre kundukse kans feispuukist ja ylipäätäs vaik mist assioist. Sovitti, et aleta fb-ystäviks. No mää pisti ystävähaku viästi kummallekki ja mitä tapahtu? Toine sano viiko pääst, ai, et see oli sää, mää e tunnistanu suu. No meni toine viikko ja tää ei hyväksyny muu viäläkä ystäväkses. Mää poisti mun pyynnö, ei väkiste. Tää toine oli tänäpä hyväksyny vino pino ystävi, mut ei muu. Nää näky mun uutisvirras, mut mun ystäväks hää ei ollu siirtyny.

Mul iski kauhhia alemmuuretunne. Mää oli taas kerra see, jota halveeratti ja ketä ei hualittu leikki muka. Mun suljetti pimiä koppi, niiko leikkikoulus ja kuka ei välittäny kiusaamisest, ei aikusekka, kene olis pitäny pualusta muu. Mää hunterasi, et nää o kyläsaunas puhunu ja nauranu muu. Kullikipiä paksu muija, ni mää ajatteli, et ne o sanonu. Ja nauranu. Nauranu räkäsest pääl ja sanosiva, et kuka see luule olevas. Mun iski totaaline kauhu. Mää en voi mennä kyläl enä. Äijö voi mennä, mutte mää. Mää ole lihava, epätoivone, hullu naine.

Moni lukija ei tunne muu, toise taas tiätävä. Muu o saanu haukku, lyärä, jyrätä, mun oma-arvo tunte o saanu polke maaha, kuha mää ole va saanu olla jonku kaveri. Ku mää pääti, et muu ei jyrätä, ni tein sen virhe, et pääti et NAISE ei sa jyrätä muu, kosk ylastel tytö oliva pahempi ja oli ain tullu paremmi toime miäste kans. Kuitenki kosk sisimmäs mää oli AINA see huano ja kelpaamato ajauruin jatkuvast suhteisi, jos miähe käyttivä muu taval ja toisel hyväks. Kunnes mää oli toise kerra hakattun polil apu hakemas. Onneks mul oli sillo yks ystävä, joka vihels peli poik tyysti. Ja mää aloti pitkäaikase prosessi koht eheytymist.

Mää ole ollu mont vuat "kuivil" näist. Rohkiast kertonu omast menneisyyrest ja siit mitä kaikke o tapahtunu ja miks, JOS siit o ollu appu jollekki. Ole auttanu, sysänny ihmisi oikeil raiteil ja vaik ain ei ol mittä tapahtunukka, ni siämen o ehk jääny itämä. Sit tule muutto piäne paikka, uute ympäristö, tutustumine uusi ihmisi. Kaks ihmist hylkä mun fb-pyynnö ja mää ole iha luhistumas.

Mää ole vahva, ilone, etepäi menevä ihmine, komiaki. Mut ni va o, et kiusaamine jättä iäikuise arve. Ja ne arve o kovi lähel syränt. Jos teil ihmise o tilasus autta jotta piänt kiusattu tai kiusaaja, auttaka. Tee ei tiärä kui suure palvelukse tee teette täl hyvivointivaltiol. Mää mene ny ottama vähä rauhottava.