Jaa kui la-la-laival? No emmää ny lauleskel sentä, ko mää laival pääse, see o tääl päi maalima ni perushuttu. Mut noit kaikki sanontoi ja sanaväärennöksi o jääny ni pal miäle ajast millo mää oli kehitysvammahuallos töisä. Yks naine aina ko alko pikkuse itkuttama ja harmittama lohrutti itteetäs ain sil, et mennä la-la-laival. See oli häne onnes ja ilos ja kerra vuares hää pääsiki reissu.

Meil oli töis laivaseminaari ja ko tämmöses virmas tyäskentele, ni see oli myäs holito reissu. Mikä mul sopi valla hyvi. Tosi mää rupesi hunterama oleksmää koska ollu ilma viina laival ja tuli pikkase siihe tulokse, etten ol tainnu olla. Kyl mää, ko me olti kehareire kans otetti olutta ja ko mää ole ollu laste kans ole ottanu viinilasillise. Emmää tiätenkä ol ollu kännis, mut sivistyneest siamaillu lasi tai pari.

Tiätenki yks onni ja ilo laival o se, et saa mennä rähkimä ittes kooma partal buffetpöytä. Mä ole muute vakast sitä miältä, et bufee-pöyrän houkutus o siin, et siäl o valtavast ruaka ja saa syärä ko sika. Notkuvist pöyrist haeta ja haeta. Laarul näis pöyris ei ol mittä tekemist. Vanha Silja Line aikan puffetti oli viäl tasokas, mut Tallinki aikan ruaka ol menny koko aja enemmä ja enemmä valmisruuaks. Ko mää ole omal reissul suasi ain a´la carte tai "rekkamiähe kuppila". Kyl mummomuusil ja lihapullillaki mahas täyte sa.

Tuli mää siiheki tulokse, et ruua jälke piän snapanderi olis ollu paikallas, ni ei olis tarvinnu maista sitä ruaka kahte kerta. Meina ko pääsi hytti oksensi ensi jäätelöt ylös ja sit tuli juustot. Nauraliha ja katkaravu jäivä sentäs paikalles. Mut täst o nyt torettava, et oli laival selvi päi tai kännis/krapulas ain oksetta. Se o vissi se meri-ilmasto. Ole huamannu Turu saaristos muutenki semmosi oire aiemminki. Allergialääket ei joko osata otta tasasest, tai sitä ei oteta ollenka, tai sit liiaks.