Mun kummiseräl o tapan sano, et miks lähte koto ravinteli syämä, ko koton saa paremppa ruakka. Eli miks mennä mert eremmäs kala. Mun kummisetä o tua Irene Anonyymi, joka harrasta kokkaamist hyvinki ansiokkaast. Ja kyl mää tänäpä taas niimppal sama miält oli häne kanssas.

Mää lähri aamust aikaste junal Helssinkki koulutukse, et mää oppisi varoma tota myätätuntouupumust tyässäni. Lopultas mää tuli siihe tulokse, et mittä uut mää e oppinu, mut kertaus o opintoje äiti. Ja tiätenki see o hyvä, et näke mitä sitä oikke viisa ihmise ova assiast miättine ja meil vähemmi viisail nyy valaiseva. Jaa tiätenki o hyvä miätti omi surekuappias mihi sitä voi tippu täs jumalattomas kaikkivoipaisuuressas. Et täyty ny va pittä empatia ja sympatia erilläs ja suajella yrinminätäs. Siin see ol tiivistettyn.

Meil oli siin välis oikke tunni ruakka-aika ja määki sit suuntasi siihe viärese lounasravinteli syämä ja aik nopiast huamasi, et ei ollu oike mittä hiilaritont syämist. Oti sit salaatti ja kaaliraastet ja pikkase punajuurpata ja sit mää luuli ottavani kanakastike. Hunterasi, et oli omituist ko see kastike venus, niiko ylikeitetty kiisseli. Makso siit lystist ja vesiklasist 10,75€ ja meni istuma. Maisto vähä punajuurloora ja sinne oli kaarettu timjami ja suala ni, et see ei jääny mitenkäs epäselväks mikkä oliva mauste, loorast ei sit oliska muut saanu selvil, jos olis ollu sokia. Kaaroin sen salaati sinne kastikke joukko ja maisto kunno haarukallise. Melke yäkkäsi, ko kanakastike oliki jota kalaliänt, joka oli suurustettu ja keitetty maissijauhoil kiisseliks, joukos oli yks piän seitipala. Käsiti syäväni ruakalistal oleva rapupastan kastiket. Möyhäsin muutaman kerran kielen ympäri sen sotkun ja kulautin sen vere kans alas. Miäti, et mihi mää tän kamaluure piilota?? Ja, et kyl jotta tarttis syärä, ko koton nautitu aamupala ja mahrollise illallise väli tule aikkaa 11,5 tuntti. Hiippaili hakema lisä vettä ja hokasi parsakeittokattila ja pöltsäsin siitä kauhallise lautasel. Onneks en enemppä, nimittäs sen sualatönikä toine puali oliki tipahtanu siihe keitto. Sain kuitenki suurimma nälä menemä ja lähri kävelemä ja häviti nee "ruuat" jonneki sivupöyräl. Kostoks e eres kiittäny, enkä tervehtiny, kosto se o piäniki kosto..

Paska ruaka, paska miäli, aattelin, et olisi voinu käyrä äkkii Picasso näyttelys silläki aika ja ottaa juna-asemalt jonku maggara sil vaival. Mut hei ain ei voi voitta. Onneks mää pääse huame itte tekemä ruakani...