Puhun ny meirän vessasta. 9.3.2010 mää olin laittanu kirjoihin, et vessan remonttia alotettu hiljalles. Meil alko kiista siitä, että laitetaanko tänne ylös suihkua vai ei. Mää sano, et laiteta. Äijö sanos, et ei laiteta. Mää sanosi, et laiteta. Sesile Huru-ukko sanos, et ei mahru, ei laiteta. Mää sanosi, et laiteta. Sit tapahtus yht ja toist ja vessa jäi keske, ko ain oli jota kiiruumpa. Mää ajatteli, et pare olla kiitolline siit, et ylipäätäs o vesiklosetti ja tyytysi siihe.

Täsä see o iha alkuperäses muaros. Näiki paksu ihmine ko mää, ei mahtunu sinne ko peruuttamal.

Tää vaihe kesti kaua ja siin sit karisi viimeseksi yksityisyyre täst suhtest. Toi vihriä seinä sentäs jätetti suajama, ettei iha akkunast näkyny sisä ko istus paskal.

Sit tuli seini vähä ympäril ja sit jymähretti taas, mut ainaki vessas sai istu rauhas, ettei kukka lampannu ulko-ovest suara sissä siihe vessatila. (Ja haju..)

Helmiku lopus tuli lattia ja vesieristykse. Mää oli kaks yät liasus, et nää eristykse saatti tehty. Ko en kehrannu uloska mennä palja persi kans assioil. Äijö sualisto toimi ko juna vessa, liukkast ja säännöllisest, ni hää ajo 20 kilometri päähä Perniö ABC:l kahvel, paskal ja pelama muutama koliko raha-automaatti. Mun tartte rauhas saara hunteerata sitä vessa meno, mut sit ko assia tule, ni sit o mentävä, et mää en olis kyl ilma vaippa päässy sin ABC-asemal. Sit toisekses mul o ujo-kakka, et see olis viaraas ympäristös voinu vetäyty takas päi.

Täsä sitä sit rakenneta. Ahta näköseks mene ja

täsä see o valmis. Jaa no miks see o ahras? Nooooo..........