Tänäpä ESP ilmotti, et hää sanoutu just ny irti täst tyäsopimuksestas, joutus hää ni kovi töit tekemä. Semmosil, jokka eivä tiärä mitä moine kirjaiyhristelmä tarkoitta, ni see o tommone liukkaurevakautusjärjestelmä autos. Kyl meinas ni pal huano keli oli.

Täält meiti lomakyläst ko lähte tonne kaupunki päi, ni tiä o perustavalaatuas jo helveta huano, täyn kuappi ja kallistuskulmat misä liävä. See o myäski hirvialuet ja kovi mutkane. Sen o tottunu ajama vaik silmä ummes täsä kolme vuare aikan ja tiätämä misä ova vaarapaika. Tai ainaki sitä ni luulis...

Nimittäs totuus o se, ko lunt tule ni pal, et näkyvys o parikymment metri ja teit ei ol aurattu, ni se o muuto herttase yhretekevä misä kohta sää siin tiäs ole. Toivo pysyväs aurauskeppie välis va ja tiän loppuva joskus kaupunki.

Toi mun ranskatar o kevyt pikkuauto ja se o melko matala pohjastas. Muutama auto oli ehtiny mennä, jote pikkast ura oli aamust joku ehtiny aurata. Onkelmaks ajo tule sillo, ko näkyvyyrelt ja liukkaurelt ei pysty ajama ko 30-40 km/h ja vauhti pitäsis olla ainaki parikyt kilsa tunnis enemmä, et pääsis valleist yli.

Mää pääsi kuiteski kaupunki jurnuttamal, mut jotenki mul oli yhre vastatuleva auto kohral semmone fiilis, et ei tol hyvi käy ja e tiärä oliko just see auto, mut ko kaupunki valo häämöttivä, vilkkusiva myäs sinivalo. Paloauto ja polliisi tuliva vasta, mut ei heekä luja päässy, toivotaan, ettei ollu henkest kines.

Mää ajo aamul siin kelis rapiat 100 kilometri ja iltapäiväl 30 tykö. Emmää pelkä. Pelko ei te ko haitta kiperis tilanteis, mut jälkikäte mää päivittele, kute ny tääl.

Aamul vaikein tilanne oli ko ete jäi auto, joka ajo 20 km/h ja lunt oli tiäl semmone 20-40 sentti. Tosa tiäl ei mont mäetöppärä ol, mut niihi muutami mää tarvitti vauhti ja mialuite ni ettei kukka tul vasta, ko ranskatar puskuroi lume ja loska poies erestäs. Mun oli pakko orotella, et tua hirastelija meni menojas, et mää pääsi heittämäl ylös. Meina vaik mul o uure hakkapeliita al, ei nee tosa loskapaskas just mittä auta.

Iltapäiväl mää itte töppäsi, ko paikalline kurkuviljelijä oli viksustas ajanu loska omalt tiältäs keskel ajorata, et aura-auto heittäsis ne pois; jarruti siin auraamattomal tiäl sitä töppärä ja sittehä sitä menti ko Linnamäel. Yllättävä kaua muuto siinäki mene, et saa tommose heittelehtivä auto hallintas, tai sit se va tuntu silt. Mut onneks ei tullu taaska kettä vasta, muuto tätäkä ei vissi tarvittis tääl ihmetellä.

Noo, kaikest oppi ja tänäpä mää oppisi, et vaik ranskatar o etuvetone, o sen perä ni köykäne, et see perä tuppa sladitta niiku takavetone.

Ja henkis olla. Huame o tulos kuulemma pahemp keli, toivottavast aurauskalusto o pikkase aikasemma liikentees, et talvi ei niiko yllätä heit tämmötti joulukuusa..