Meinaan mun lahon pään!! Nykyäs mää ole kauhhia unohtelema assioi ympäris. Nyy mää unohri kännykä meiti Äire tiskipöyräl 28 kilometri päähä täst. Siis täsä pistees eli Matildas mää ny orota soitto Äijölt tai Äirelt. Nee ko lähtivä pikaseltas käymä Tallinnas ja mun tarttis hakke nee tori lairalt, johonki Herra aika, mut tiärä sit va mihinkä.

Mää ole tääl Matiltas nauttinu olostain, ko kerranki mää ole yksi tääl. Mää ole tehny ruakka Äijöl, lämmitelly uunei (vaik ei see kovi sujuvast mennykkä, ni lämmint o kuitenki) ja järjestäny kaks vaatekaappi. Mää alkasi hunterama, et o kumma ettei matkalaisist mittä kuulu. Ja siihe se paniikki sit repes. Emmää täält voi minnekkä lähte, ko se ruaka o uunis ja Pori ja Leino ritisevä mukavast palavast puust. Voi mun laho päätän, sen kerra ko mää sitä kännykkä tarvittisi ni siäl see ny o. Soimas kimakast tyhjäs kaksios.

Hätä ei ol tämä näköne, oti ensi yhteyt yläkertta ja sanosi, et pist nyy se Pynteri eetteri feispuukki ja mun ei tarvinnu orotta ko kaks minuutti, ni Pynteri tuli lankoil. Häne kaut mää sain yhteyt Äire tai toivottavast sain mut ainaki Pynteri lähetti viästi hänel, et tulos olla ko Ankelnieme post. Hitaast mut varmast. HELKKARI!!!